sunnuntai 3. joulukuuta 2017

You're Gonna Hear Me Roar


No niin suuri päivä koitti eilen lauantaina. Oli Mooin kisapäivä. Pidettiin viimeiset treenit keskiviikkona Mooille uudessa hallissa Vanton tilalla. Päästiin tekemään pari kisamaista paikkista erilaisten, Mooille vieraampien koirien kanssa, ja toiseen paikkikseen saatiin luonnollista häiriötäkin mukavasti, kun seuraava ryhmä availi jo innokkaana hallin ovea. Lisäksi tarkoitus oli palkata liikkeiden aluista, mutta eka yritys meni maton nuuskuttelusta muistuttamiseen ja lopulta kentän ulkopuolella hetkeksi istuttamiseen. Toisesta mahdollisuudestaan hauskanpitoon ja paljoon palkkaan Mooi ottikin mainiosti vaarin, ja oli niiiin eri asenteella liikenteessä. Jäi hyvä fiilis ja oltiin kummatkin valmiita pitämään pari päivää totaalilepoa tokosta ennen lauantain kisakoitosta. Tai ainakin mä olin henkisesti, Mooi ei vissiin niinkään, kun muistan ihmetelleeni toisena iltana et miten sillä voi riittää virtaa tuoda noita ikean rottia tunti toisensa perään tohon sohvalle.

Ritvaaaa, herätyyys!
Olin varmaan jännittänyt itseni ihan kipeeksi hyvissä ajoin ennakkoon, koska perjantai-iltana kykenin aivan mainiosti keskittymään viininjuontiin ja lauantainakaan fiilis ei päässyt missään kohtaan kiipeämään sietämättömäksi. Oltiin ajoissa paikalla ja huomattiin olevamme luokan ensimmäisiä ja kaiken lisäksi vielä paikkiksessa Hannan ja Gia-malin vieressä, joiden kanssa käytiin just viikko sitten reenaamassa paikalla makaamista.

Kaksi vapaapäivää teki sen, että Mooi oli ihan hullun hyvällä asenteella liikkeellä. Kun oltiin käyty pikku kävelyllä ja hoidettu ilmoittautumiset, kisakirjan ostamiset ja sirun lukemiset alta pois, kerettiin just sopivasti hengailemaan siinä "aulassa". Siinä oli sopivasti varmaan kaikki muutkin alokkaat valmistautumassa, ja käytin häiriön hyväkseni teettämällä helppoja temppuja. Sopivasti luopumista, rauhoittumista, keskittymistä ja vauhtia. Lähinnä mun kanssa -kävelyä, muutama perusasento, pari sivulta maahanmenoa ja pari istumaan/maahan jättöä. Meillä oli takana haastava viikko, mutta olin onnellinen huomatessani, että Mooi oli rento ja motivoitunut, ja että sillä oli fokus oikeassa asiassa. Mooi oli palkan kanssa aika hurjana. Liekö johtunut kahdesta vapaapäivästä vai kisatunnelman hiipimisestä pienen possuttimenkin rintalastan alle.

Mooi tuli paikkisriviin hyvin mun kanssa. Siinä alussa se steppasi jonkun verran, kävi muun muassa maassa jo etukäteen ja mahtoiko alkaa vähän känistäkin siinä. Odottaminen... se on vaikeeta. Yksitellen käskytys meni meidän osalta tosi hienosti, vaikka kyllä se tuntui pitkältä se aika odottaa, että koko rivi on käynyt maahan meidän jälkeen. Se minuutti taas meni kohtalaisen vikkelään. Mooi oli rennompi mitä se oli ollut koko viikkona, mutta jotain taisi keskivaiheilla vähän mölistä siellä. En huomannut kuuluuko videolla. Vaikka en jännittänyt tässä kohtaa kenenkään pysymisiä tai liikkeen sujumista muuten, on tuo vaan aina niin kuumottava tilanne, että huomasin vaan tuijottavani Mooia niin intensiivisesti (hymyillen niin että se varmaan näytti raivokkaalta irvistykseltä vähintään), että koko tausta tuntui koiraa lukuun ottamatta sumenevan valkoiseksi.

Käninästä ei onneksi rokotettu, vaan saatiin kymppi tästä. Ja onneksi alokkaita oli sen verran paljon, että ei jouduttu heti menemään yksilökehään, vaan pystyin kunnolla palkkaamaan (en lelulla tosin vielä halunnut) ja mahdoinko siinä ottaa pari palkattua perusasentoakin vielä. Kuvitelkaa ei jännittänyt! Se oli vaan niin siistiä!

Mooi oli kehässä niin oma itsensä kyllä. Pari hassua juttua tuli, kuten seuruussa jäi nuuskuttelemaan hitaan käynnin alettua mattoa ja ennen kaukoja kävi nuuskuttelemassa sitä liikkurin kaukotaulua. Mut muuten tehtiin just niin hyvin kuin osattiin. Luoksetulojen perusasentotreeni ei näköjään kantanut kisatilanteeseen asti vielä, sillä hypyssä ja luoksarissa perusasennot jäi kummatkin taakse/väljäksi / mahtoiko edes istua kunnolla alas. Mut jätöt oli varmoja, mikä oli kiva huomata. Koska jos Mooia alkaa yhtään ympäristö epäilyttää, se hipsii mun perään lähes saman tien. Olin hurjan tyytyväinen seuruuseen tota hidasta pätkää lukuun ottamatta. Kaukoissa istuminen oli vähän hidas ja jäi vajaaksi, mutta sentään nousi ekalla. Luokka on niin riemukkaan lyhyt, että jäin jopa kaipaamaan vähän lisää. Mut ei auta, se oli meidän tähtihetki siinä. 


Näitä odottamisia me ollaan sattuneesta syystä treenattu kovin viime aikoina. 
Tykkään, tykkään, tykkään! 
Joo ei se näköjään ihan saumatonta ollut ;) 



Kun se keulii niin se keulii... 

Tykkään Mooin ilmeestä kyllä.
Koko ajan aktiivinen ja valpas. 


Käytiin ulkona leikkimässä lumessa ja olin ihan valtavan tyytyväinen. Jäin kisoihin vielä ylempiä luokkia varten hommiin, joten en sen enempää ehtinyt sisäistää meidän ykköstulosta vielä. Vasta oikeastaan illalla mä tajusin sen vapauttavan faktan, että meidän ei tarvi tahkota noita liikkeitä enää. Voidaan ruveta enemmän tekemään ruutua ja kiertoa, joista erityisesti ensimmäinen on ihan lapsen tossuissa vielä. Ja vasta oikeastaan tänään mä vähän kaiken tämän hypetyksen jälkeen vähän itsekin herkistyin ajattelemaan, että on tää vaan mahtavaa. Se tunne jonka kaikesta siitä treenaamisesta saa. Ja että se kantaa kisoihin asti. Ollaan yhtä joukkuetta, minä ja hän. Pieni punavalkoinen possulapseni, jonka kanssa on vielä niin hauskoja kokemuksia edessä että en malttaisi edes odottaa. Mut maltan mä, ainakaan viikkoon ei tehdä muuta kuin relataan. Vaikka väkisin, vai mitä Mooikoira?








You hear my voice, you hear that sound.
Like thunder, gonna shake your ground.

I got the eye of the tiger, a fighter.
Dancing through the fire.
'Cause I am the Champion, and you're gonna hear me roar.
Louder, louder than a lion.
'Cause I am a Champion, and you're gonna hear me roar.
Tässä vielä meidän pisteet, joita kertyi yhteensä 180. Sillä ansaitsi kunniapalkinnon, TSAUn alokasluokan seuramestaruuden (muuten saman, jonka Luumukin voitti neljä vuotta sitten!) ja 2. sijoituksen yhdeksän koirakon joukosta.

Paikalla makaaminen 10
Estehyppy 9
Luoksetulo 8
Seuraaminen 8
Noutokapulan pito 9
Liikkeestä maahanmeno 9
Kaukot 10
Kokonaisvaikutus 9






Mooi on kuin pieni taistelunukke siellä. Niin sipsakkana palkintopallilla! 
Onneks voitettiin nappulaa, kun se on olkkaritreenistä niin passeli palkka. 


Kiitos vielä hurjasti Annelle kuvista ja kaikille muutenkin kannustamisesta,
treenikavereille treeniseurasta, ajatuksista ja tuesta, sekä vielä kaikille teille, jotka ootte jaksaneet seurata tätä jännitysnäytelmää :D

2 kommenttia:

  1. Ei yhtään tarvinnu jännittää teijän puolesta, hienoa työtä! :)

    VastaaPoista

Riemuitsemme kommenteista. Jätähän omasi.