maanantai 13. maaliskuuta 2017

Kolme viikkoa Krabilla - Ao Nang & Koh Lanta

Ollaan jo melkein viikko koitettu rutsahdella takaisin arkirutiineihin täällä Suomessa, ja keväthän näyttää ihan tosissaan tekevän tuloaan. Tosin täällä oli kuulemma ollut aurinkoista ja kuivaa, leskenlehtien pystyi ihan kuvitella työntyvän hetkenä minä hyvänsä maankuoren läpi... kunnes just sinä päivänä kun me palattiin kotiin satoi runsain mitoin uutta tiskirättimäistä lunta. Joka sitten suli vähän. Ja joka sitten jäätyi. Ja jota satoi sitten vähän lisää ihan vain siitä ilosta, että koko lumen v*ttumainen elinkaari voisi alkaa taas alusta. Ja tämän ihanan varsinaissuomalaisen lumen kiertokulku oikein korostuu meidän pohjoisen puolelle kiikkerässä jumalattomassa pihamäessä. Kiitti Suomi, kiitos tästä.

Mutta matka oli aurinkoinen. Kolmessa viikossa ehti rentoutua ihan oikeasti, vaikka pitihän jonkun koko ajan juosta kävelemisestä innostuneen Kirputtimen perässä. Kotiin palatessa tuntui, että ollaan ihan oikeasti oltu kauan poissa. Hotellielämän jälkeen jopa tiskaaminen ja pyykinpesu tuottavat erityistä iloa, mikä oli ihan tervetullut yllätys. Ehkä se taas tästä. Koirat oli ainakin innoissaan jälleennäkemisestämme. Niin meidän kuin toistensa. Mooi oli kasvattajallaan Tarulla ja Luumu mamman seurana. Käytiin noukkimassa ne kotiin heti samana päivänä kun oltiin ensin herätty 4.45 paikallista aikaa ja matkustettu kahden tunnin yöunien päälle kevyet 17 tuntia... Voi että kun pienen lapsen kanssa lentomatkustamisesta kumpuavaa fiilistä saisi vaikka vähän purkkiin jemmaan. Kun joskus oikein tuntuu että seinät kaatuu päälle ja kaikki asiat näyttää sulle keskaria ja persettä. Siinä vaiheessa voisi purkin kantta raottaa hiukan ja saada näppärän muistutuksen siitä, että vois ne asiat huonomminkin olla. Sä voisit istua pitkittyneellä Aasian-lennolla reilun vuotiaan taaperon kanssa turbulenssissa turvavöihin kiinnitettynä. Ja ainut mihin sä kykenet on haaveilemaan päiväunista samalla kun ainut mihin tämä toinen kykenee, on sinkoilla raketin lailla kaikkiin ilmansuuntiin. 

Mut lomakuviahan on aina viihdyttävää katsella, eikö? Joten tässä kourallinen muistikortille tallentuneita, ja jos vielä tekee mieli fiilistellä (aurinko)matkatunnelmia, niin tässä pari linkkiä meidän aiempiin lomakuviin vuosien varrelta: 

Ja tiettyhän kerkesit jo lukea vieläkin vähän viihteellisemmät kertomukset siitä, miten mulla oli sellainen melkein rajatilakokemus ja miten vihdoin pääsin eroon kansallistunteestamme - kateudesta ruotsalaisia kohtaan.

Me oltiin pitkään ja hartaudella (lue: vähän niinku ekstempore ja paniikissa) räätälöity meidän kolmen hengen perheelle kolmen viikon lomanen. Haluttiin nähdä Thaimaasta uusia paikkoja (Samuin ja Taon lisäksi ollaan oltu - apua 2010 - Khao Lakissa ja samalla reissulla tehtiin erittäin riittävä yhden päivän retki Phuketiin; Similanit ja PhiPhit tuli nähtyä tällä reissulla myös), olla vaan rennosti ja vaihtaa paikkaa pariin otteeseen. Haluttiin ottaa kaikki irti Krabista, mutta tiedostettiin myös samalla, että semmoiset hurjat Robinson Crusoe -tyyppiset seikkailut saisivat jäädä hamaan tulevaisuuteen.

Lennettiin Krabin lentokentälle Ao Nangiin, ja yövyttiin siellä "landella" ensimmäiset kuusi yötä pienessä 10 huoneen Real Relax Resortissa. Paikka ei sijainnut kävelymatkan päässä mistään, ja naapurissa oli ihan oikeasti lehmiä ja vuohia. Norsuja tai apinoita ei sentään nähty. Oltiin kuitenkin tiedostettu eristyneisyys etukäteen, ja osattiin nauttia aution uima-altaan tuomista eduista. Taksilla pääsi kuitenkin nopeasti ja edullisesti liikkumaan hektisempään keskustaan, josta oli taas mukava palata muutaman tunnin päästä omaan rauhaan.

Hotellin "takapiha" 

Ao Nang Beach 
Ao Nang Beach 
Katunäkymää Ao Nangissa 
Kumipuuviljelmä 
Pikkumies tykkäsi katsella veneitä. 




Ao Nangin "kävelykadulla" 


Ao Nang Beach 




Kirppu kulki jonkun verran liinassa ja kantorepussa.
Nää kesävarpaat on ehkä sööteintä mitä tiedän.

Real Relax Resortissa meillä oli seurana "pikkukissa" ja "iso kissa". 
Meidän naapurit.
Kirppu tykkäsi käydä moikkailemassa. 

Mangostani oli uusi tuttavuus. Toi valkoinen osa oli syötävää ja maistui tosi makealta. 
Päiväkirjahetki bungalowin kuistilla.
(Joo kyllä mulla on Pekka Töpöhäntä mun päiväkirjassa.)
Real Relax Resortissa tutustuttiin myös tämmöisiin söpöläisiin. 

Ao Nang Beach ei sinänsä ollut mikään erinomainen uimaranta, mutta sieltä pääsi kätevästi pitkähäntäveneellä 10 minuutin matkan päässä sijaitsevalle Railey Beachille. Jos se ei olisi ollut niin tupaten täynnä turisteja, olisi se ollut oikein nautinnollinen päiväretkipaikka samettisine hiekkoineen, kuulaine vesineen ja majesteetillisine kallionäkymineen. Kuitenkin visiitin arvoinen mesta, kun kerran lähettyvillä oltiin, ja siellä syötiin myös reissun ehdottomasti parhaimpiin lukeutuvat kanakebut.

Railey Beach 







Ao Nangista suuntasimme kolmen tunnin laivamatkan päähän Koh Lantalle, joka piti lupauksensa ja osoittautui täydelliseksi rantalomakohteeksi perheille ja rentoutumista kaipaaville. Siellä majoituimme 12 yötä Ocean View Resortissa Khlong Dao Beachilla, ja kerrankin kannatti maksaa rannalla sijaitsevasta hotellista! Ranta oli nimittäin yksi ehdottomista Thaimaan-suosikeistani. Hiekka oli hienoa, ranta oli suhteellisen siisti, tilaa oli runsaasti (vaikka rantahotellit olivat aika pitkälti täynnä, plääniä riitti ihan autioituneeseen fiilikseen asti), ja lapsen kanssa uimiseen ranta oli mukavan matala. Ei me taidettu kertaakaan keritä sinne asti, jossa jalat ei enää ulottuneet pohjaan.

Vasta Lantalla jotenkin tajusi mitä Ao Nangista puuttui - tai mitä siellä oli liikaa. Lantalla koettiin taas jotenkin enemmän sellaista aidompaa thaimaalaista tunnelmaa. Vaikka sielläkin toki on turismia, paikallinen kulttuuri näkyy siellä vahvemmin. Jonkun matkailusivuston mukaan Koh Lanta ei ole täysin myynyt sieluaan turismille, ja allekirjoitan tämän kyllä! Me oltiin eletty melkein viikko siinä resortissamme ja pulikoitu siinä rannallamme siinä uskossa, että ehkä täällä tosiaan on vain nuo pari hassua vaatekojua ja kourallinen ravintoloita. Kunnes mentiin taksilla viiden kilsan päähän saaren pääkaupunkiin Saladaniin, jossa nähtiinkin taas vähän erilaista menoa vilkkaine basaareineen, ruokakojuineen ja turistimassoineen. 

Käytiin Lantan-lomamme aikana myös viereisellä Long Beachilla, joka ei juuri tunnelmaltaan poikennut omasta rannastamme, mutta joka oli nimensä veroisesti niin pitkä, ettei sen loppua näkynyt kummastakaan päästä. Piipahdettiin myös saaren toisella puolella 25 minuutin automatkan päässä Old Townissa, jossa oli ihastuttavia laituriravintoloita. Saari olisi mopolla taatusti helpommin kierrettävissä kuin vaikkapa Samui, mutta päätettiin kuitenkin tällä kokoonpanolla jättää skodujen vuokraaminen seuraavaan reissuun. Vaikka pakko myöntää, että vähän kutkutteli laittaa Kirppumies vaan kantoreppuun ja kaasutella menemään.

Koala Bar @ Khlong Dao Beach 
Tuli aika paljon syötyä tätä ananaskanahässäkkää. 
Näkymä Ocean View Resortin uima-altaalta. 
Auringonlaskut olivat Lantalla upeita. 
Pancakeja tuli kans vedettyä ihan huolella. 
Khlong Dao Beach laskuveden aikaan. 

Voi luaja et tän pikkujäbän perässä sai juosta... 
Kun haluttiin vaihtelua riisille. Greek Tavern El Greko. 

Usein syötiin paikallista ruokaa lounaaksi. 
Se ei maksanut oikein mitään (60-80 THB ~ 1,5-2 euroa)
Fried rice with chicken.
Pad thai. 
Ja jälkkäriehedelmät, tosin pikkujäbän käsi oli nopeampi kuin äitin valokuvasormi.
Kirjanluku-, kynsienlakkaus- ja changinnauttimishetki 
Onnellinen ravunkolonlöytäjä. 
Krapuja oli PALJON! 

Khlong Dao Beach 




Sweet and sour 
Paikallinen supermarketti 
Fruit sheikkejä tuli kans imeskeltyä urakalla. 

Long Beach 

Kolme jalkaa 

Lanta old town 

Lanta old town 


Katunäkymä old townista 
Jos vain jossain oli mopo (ja jossain aina oli), siellä oli myös Kirppu.
Ihana tunnelma näissä laiturien päälle rakennetuissa ravintoloissa. 

Mä löysin old townista itselleni niiin ihania tuliaisia.
Herttainen myyjä teki itse nuo nahkatyöt.
Kysyi että onko tuo kirjan päälle laitettu nimi vauvan.
Heh.
Viimeisenä iltana reppuilemassa Kirputtimen kanssa
ympäri pimeitä, tähtien valaisemia rantoja.
Haluttiin olla kaukaa viisaita ja siirtyä takaisin mantereelle jo hyvissä ajoin ennen lentoa takaisin Suomeen. (Kun eihän koskaan voi tietää mikä myrsky sieltä on tulossa...) Jätettiin loppulomasta kolme yötä vielä Ao Nangiin, ja varattiin meidän budjettiin vähän ylellisempi hotla Ao Nang Beachin toisesta päästä (lähempää paikallisten suosimaa Nopparat Thara Beachia). Lähdön haikeus ja itku pitkästä ilosta pulpahti pintaan jo Lantaa hyvästellessämme, mutta kotiinpaluuta onneksi piristi vielä kolmen päivän luksus ennen raskasta lentomatkaa. Hoidettiinkin suuri osa tuliais- ja muista ostoksista Ao Nangissa, lähetettiin loput kortit ja lilluttiin vain altaassa sekä deluxeen upgreidatun huoneemme ammeessa. Aijaijai kun Kirputtimen lyhty sammui illalla, niin meikäläinen valutti lämpimän veden ammeeseen ja lueskeli kirjoja (ihan oikeita, en oo viime kesän jälkeen "kerinnyt") ja siemaili drinksua toisella kädellä. Jopa siinä määrin nautiskelin olostani, että aloin puolivitsillä suunnitella miten meidän rintamamiestalon kellariin rakennettuun kylppäriimme saisi mahtumaan edes ihan pienen kylpyammeen vain.

Apasari Krabi 
Sirkka löysi tiensä meidän parvekkeelle kolmanteen kerrokseen.
Vitsi että oli muuten iso.
Laita peukalo ja etusormi niin kauas toisistaan kuin vaan ikinä saat.
Se oli niin iso. 
Taas nää varpaat. Iiks. Liikkistä. 
Mun suosikkithairuokaa massaman curryä tuli syötyä pariin otteeseen,
ja tässä nautittiin sitä Nopparat Thara Beachilla rantaravintolassa.
Pakko kuitenkin mainita, että sen jälkeen kun opettelin tekemään tätä itse kotona,
hohto vähän niinku meni tästä turistin makuelämyksestä.
Nopparat Thara Beach 
Yksittäispakattuja banaaneja Seven Elevenissä.
Tsiisus. 
Seiskaleiskassa mun jalalle lensi myös jättiläisperhonen,
mikä johtikin suuren luokan pelastusoperaatioon.
Saatiin kuin saatiinkin perhonen elossa putiikista ulkoilmaan.

Katunäkymä Ao Nangissa 
Ihan paras takeout oli tämä superhyvä pad thai ihan meidän hotellin vierestä 50 THB:llä.
Ja loppuun vielä muutama matkan aikana napattu koirakuva, kun ei noista omistakaan ole kerinnyt vielä uusia ottamaan. Koiria oli Ao Nangissa huomattavasti vähemmän kuin mitä vaikka Samuilla, eikä niitä Lantallakaan ihan samoissa määrin tainnut vipeltää. Koirat tuntuivat täälläkin kuuluvan selvästi johonkin paikkaan (jollekin ihmiselle?), sillä samoihin naamoihin törmäsi aina samoissa ravintoloissa, samassa kohtaa rantaa tai saman kaupan rappusilla. Kuvasin thaikoiria viime reissulla vissiin riittämiin yhdelle elämälle, sillä tältä reissulta mukaan tarttui vain muutama räpsy. (Ai niin ja löytöeläintalossa vierailtiin myös - nohevana likkana tein muistiinpanoja, ja siitä on sentään tulossa oma postinsa.)

Mies ulkoiluttaa puudelia.
Ao Nang Beach 
Ao Nang Beach 
The Last Fisherman tai jotain. Ao Nang Beach
Real Relax Resortia vastapäätä oli joku vahtikoira duunissa.
Lantalla tavattiin tämä hurmaava kolmijalka. 
Sama veijari. 
Kiitti ja kuitti.
Se on Sawasdee seuraavaan kertaan!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Riemuitsemme kommenteista. Jätähän omasi.