torstai 11. elokuuta 2016

Kaksi päivää Karibialla


* VAROITUS: Tämä teksti sisältää runsaasti höpöhöpöä ja hyvin vähän mitään oikeaa asiaa. Oikeastaan tämä teksti sisältää runsaasti kuvia ja hyvin vähän edes oikeaa tekstiä. *

Iskä on nyt lomalla [aurinkolasihymiö], ja meillä oli menossa parin yön Holiday Clubin lahjakortti vanhaksi. Yritettiin mennä sillä Naantaliin (vanhakaupunki, upeat lenkkeilymaastot, se kuuluisa aurinko), mutta se ei kuulunutkaan lahjakortin piiriin, ja kun me sittemmin yritettiin mennä Tampereen kylpylään (meille tuttuakin tutumpi mesta, hyvät lenkkimaastot sielläkin), oli siellä justiinsa kylpyläpuolen remppa käynnissä. Ja kun ei jaksettu lähteä ajelemaan mihinkään sen kauemmas, päätettiin sitten pakata kimpsut ja kampsut ja viettää pari yötä tuossa 10 minuutin ajomatkan päässä Turun Caribiassa. 


Siis mikä tää paikka on? 
M oli alkuun sitä mieltä, että koska täältä pääsee pois (ja älkää vaan unohtako mua tänne!). 
His & 
Hers
Aikamoinen pakkaaminen kahden yön takia olikin. Koirien safkat, Kirputtimen safkat, vaatteet, vaipat ja muu garderoobi, omat vaatteet ja tavarat, uintikamat (myös Vesikirpulle!), vaunut, kantoliina/-oja, viihdykettä ja ne mitkä aina hotellilomaselta unohtuu: korkinavaaja, leikkuualusta ja terävä veitsi (koska tietty juusto!), lusikoita (ainakin yksi jokaista kokoa) ja ja ja...

En tiedä onko Mooi ollut ennen hotellissa yötä, mutta ainakin sitä kiinnosti ihan hirveästi tutustua kaikkiin kanssavierailijoihin. Se oli ihan selkeästi sitä mieltä, että se tuntee suuren osan hotellivieraista ja -henkilökunnasta henkilökohtaisesti, ja vaikka pääsikin tästä hiukan päivän mittaan yli, oli se taas seuraavan päivän aamuna yhtä innoissaan tervehtimässä kaikkia tasapuolisesti käytävillä, auloissa, hississä ja pihalla. (Me oltiin Luumun kanssa tietty et nööööy, me ei tunneta tota, onpa noloo hei.) Mutta Mooin puolustukseksi sanottakoon että kaikki hänen "tuttunsa" olivat kyllä ihan yhtä innokkaina tervehtimässä häntä takaisin xP

Evästä. (Must have muoviset skumppalasit) 


Koirat tykkäsivät pötkötellä vuorotellen lattialle taitellun sängynpäällisen päällä. 
Vapise Posankka! Possuttimet on in da haus! 
Siis eikö täällä tapahdu mitään..?
Hotellihuone oli pieni mutta moderniudessaan viihtyisä. Lisämukavuutta varustukseen ei tuonut minijääkaappi tai edes baarikaappi, jonka olisi voinut tyhjentää koirien ruoan säilömiseksi. Pitikin kiikuttaa lihat ja luut hotellin respassa sijaitsevan jääkaapin säilöön - hyvä kuitenkin että joku ratkaisu löytyi. Koirat osasivat ottaa huoneessa rennosti. Mooilla oli ensimmäisen yksin- (tai kaksin-!) olon aikana vähän asiaa meidän palatessa takaisin joltain lukuisilta Kirpun-viihdytysreissuiltamme, mutta loput kerroista taisi olla suht hiljaa. Kirputin taas ei välittänyt hotellielämän ylellisyyksistä, vaan sen mielestä huoneessa oli tylsää ja buffetaamiainen oli huono. Niin huono, että se keksi pari kananmunan murenaa syötyään huutaa vaan ihan kurkku suorana meidän ja muidenkin aamiaistelijoiden riemuksi. Ei siis itkeä tai mitään. Vaan ihan vaan huutaa.

Possen kanssa kävelyllä 
Täällä Kirppu kävi vauvauinnissa kevään, ja pian taas jatkuu. 
Hississä oli tunnelmaa ( = ahdasta) 

Yöllinen herkkuhetki (Luumu mitä sä kuvittelet saavas..?) 
Nää nukku niin söpösti <3 
Kyllä vielä muutama donitsi olisi pitänyt nauttia
Kirpun tarjoaman aamupalashow'n päälle.
Parasta Kirpun mielestä olikin seisoskella Nalle Puh -teemaisen Tikrun laivan ruorin ääressä ja ohjata paattia (räpelöidä semmoisen eurolla toimivan laitteen vilkkuvaloa ja imeskellä metallista ruoria...). Me hölmöt laitettiin siihen vielä kerran se rahakin, kun ilmankin oli ihan tasan yhtä viihtyisää. Käytiinkin ajelemassa laivalla useaan otteeseen aina kun huoneessa meinasi seinät kaatua päälle. Totta kai me käytiin myös kylpylän puolella ja läheisessä leikkipuistossa keinumassa ja kiikkumassa. Koirien hotellielämys koostui oikeastaan Aurajokirannalle ja yo-kylään sijoittuneista kävelyistä, nakkiaamupaloista ja puhtaissa valkeissa lakanoissa köllöttelystä. Taisi nekin olla kuitenkin iloisia kun me parin yön jälkeen palattiin kotiin. Jotenkin tällä sakilla arvostaa kuitenkin aika paljon noita asuinneliöitä...

Taatusti toit nakkeja aamupalalta. 


Walking down the memory lane monessakin paikassa.
Tässä me kuljettiin sen puiston läpi, jossa Luumun kanssa kävin ekana vuonna
sen ihan kamalan näyttelykurssin,
jossa olis käytännössä pitänyt lähestulkoon kuristaa se koira siihen naruhihnaan.
Jos olis puistossa voinut ovet paukkua,
ne olis paukkuneet, kun mä lähdin sieltä.
Sori muuten nää puhelinlaatuiset kuvat.
Lightroomin kanssa nousi tie hetkellisesti pystyyn,
eikä oo sen takia huvittanut kantaa kameraakaan mukana.
Homma hoitunee kyllä... 

Possuttimet 


Mooi tykkäsi verhoilla itseään. 
Ihan mielenkiintoista keliä oli paikoin. 
Mitäs me naiset nättinä... 
Lainassa ja luennassa Tommi Kinnusen Neljäntienristeys. 
Muistoja muistoja. Ennen kuin tähän puistoon rakennettiin tämä urheilurata, siinä oli ihan tavallinen hiekkakenttä,
jossa muistan nähneeni ekan kerran tokoa.
Brutus-staffi se oli, joka rakkauden lajiin sytytti.
Taivaalta tuolloin sataneista räntäräiskäleistä huolimatta liekki roihahti ja kytee edelleen. 
Yo-kylä kirvoitti mieleen taas ihan erilaisia muistoja.
Ihan muutamat pippalot on tullut siellä juhlittua. 
Taustalla Pyhän Katariinan kirkko,
jossa serkkupoika pääsi ripiltä. 
Huudeilta löytyi myös kiva kuvauspaikka. 
Mooikin osaa jo hienosti odottaa lupaa tulla palkalle. 
Opiskelijajuottola Three Beers "Trebari" on pystyssä edelleen.
Meikäläisen porttikielto tuskin on enää voimassa... ;) 
Kotiinlähdön aika. Tavaraa riittää... On tää rankkaa tää lomailu.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Riemuitsemme kommenteista. Jätähän omasi.