tiistai 4. elokuuta 2015

Elokuun ensimmäinen

... koitti ja niinpä astuivat voimaan myös tokon uudet säännöt. Ajeltiin Annen ja Terhin kanssa heti lauantaina ensimmäinen päivä Vantaalle Koivukylään, jossa Amstaffiyhdistys järjesti ihka ensimmäiset uusien sääntöjen mukaiset kokeet. Toiset pidettiin samana päivänä Kemissä. Oltiin hyvissä ajoin paikalla, sillä olin ilmoittanut Luumun edeltävänä päivänä varakoirakoksi VOI/EVL-paikkiksiin, kun kummassakin luokassa oli vain 3 osallistujaa. Jännästi itse ensin arvoin että voinko ylipäänsä vapaaehtoistaa Luumun sellaiseen pestiin (apua, jos sitä oikeasti tarvitaankin!), ja sitten handun noston jälkeen odottelinkin jo malttamattomana, että eikö sieltä nyt ollenkaan ilmoiteta, että tarvitaanko meitä (tarvitaanhan siis?). 

Muumiluu matkalla Vantaalle.
Pikkupossu siellä Terhin auton sikaosastolla xP
Päästiin kuin päästiinkin kokeilemaan VOI-paikkista uusin säännöin, kun yksi epäonninen peruutus luokkaan kisapäivän aamuna sattui. Enpä olisi joskus voinut kuvitella, että Luumu on sellainen koira, jonka voi ottaa milloin vaan mihin vaan paikallaoloon varakoirakoksi. Aijaa siis se on kaksi minuuttia, ja siinä oli se yksitellen käskytys. Niin ja piilosta palataan koirien taakse. Vasta paikkiksen aikana otettuja kuvia katsellessani muistin, että olihan siinä se yksi "häiriökierroskin", vaikka olihan siitä aiemmin ollut puhetta. Heh. Semmoinen se Luumu vaan on, ihan supervarakoira!

Kokeessa oli ihan huippumiellyttävä ilmapiiri, kun tuomaritkin tuntuivat suhtautuvan koko hommaan sillä tavalla, että kaikki auttavat toinen toisiaan, ja kysytään kun jotain epäselvää on. Väkisinkin tuli monta kertaa päivän aikana mieleen, että shaakeli sentään, kun ei ole itsellä vielä kisavalmista koiraa! Miten se onkin noiden uusien EVL-jippojen opettelu jäänyt meiltä ihan muiden asioiden jalkoihin..? No, kyllä sitä kerkiää taas, ja onpahan nyt jotain mitä opetella - ja paljon! 


Eteenlähetys
Päivä aloitettiin kolmen EVL-koirakon suorituksilla, ja paikallaolot tehtiin kaikissa luokissa viimeisenä. Itseä kiinnosti tietysti eniten EVL-paikkiksen liikkurointi, ja jos/kun jotain erikoista tapahtuu, mitä sitten tehdään? No eihän siinä ollut kuin se yksi maastanosto ennen kakkososan, ei makaamisen ja luoksetulon aloittamista. Ja niinhän se menee, että eka osa (paikalla istuminen 2 min) menee nollaksi siinä kohtaa, kun koira käy maahan. Kakkososan makaamisesta ja luoksetulosta voi kuitenkin vielä saada kympin, jos koiran saa yhdellä käskyllä nostettua maasta takaisin istumaan. Tässä pitää kuitenkin odottaa liikkurin käskytystä. Jos siis oikein ymmärsin. 

EVL:n paikkiksesta
Muuten EVL:ssä kiinnosti ruudun eteenlähetykset, seuruun peruutustekniikka ja tietysti uusi härveliliike: ohjattu hyppynouto vai mikä lie. Kukaan ei tainnut yhdellä käskyllä saada koiraa osumaan ruudun ympyrään, jos oikein muistan, mutta härvelissä nähtiinkin hienoja suorituksia! Peruutuksesta sen verran vielä, että se ilmeisesti liikkuroidaan niin että taakse mars tms. ja siinä sitten marssitaan taaksepäin kunnes toisin sanotaan. Muistaakseni kaaviossa ei ollut peruutuksessa käännöstä tällä kertaa.


Ruudun eteenlähetys 
Härvelin kierto 
Härvelin ohjattu 



Paikkiksesta
EVL:ssa tuli yksi hieno ykköstulos, ja alokkaassa niitä tuli useampia. Rotukirjoa oli ihan venäjänmustaterrieristä bichon friseehen, mikä oli tietysti hienoa! Sen verran laiska valokuvaaja olin, etten jaksanut ahteria nostaa ykköskehän laidalta, vaan uskollisesti kuvasin siinä suoritetun EVL:n ja avoimen luokan. Voittaja menikin yksilösuoritusten osalta omalta osalta hiukan ohi, kun piti Luumua jo lämppäillä tulevaan paikkikseen. Ei se sentään Superluumullekaan ole ihan reilua ajaa ensin kahtaa tuntia Vantaalle ja sitten suoraan häkistä viedä paikallamakuuta suorittamaan. Pikku pissalenkin jälkeen tehtiin kisa-alueella seuruuta, kaukoja ja jotain näperrystä siinä, että oltais muka oikeesti hommissa. Jännästi ei itseäkään jännittänyt ollenkaan, vaikka ihan samalla tavallaa L voisi varakoirana ryssiä kuin ihan kilpailijanakin. On siinä vaan jotain, kun tietää että meidän suoritusta ei arvostella, meille ei tästä pisteitä jaella, muita kuin ehkä niitä sympatia-. 

Avoimen luokan ehkä sympaattisin tyyppi 
Ainiin, ja jos joku ei ehdottomasti halua esiintyä / oman koiransa esiintyvän
näissä kuvissa, voipi ottaa yhteyttä ja poistan kuvat.
Ennen paikkista käytiin suoritusohje yksityiskohtaisesti liikkurin ja tuomarin kanssa läpi, ja tässä kohtaa sai esittää kysymyksiä. Tässä kohtaa myös muistutettiin, että koirat pitää paluuvaiheessa ohittaa oikealta puolelta. Ei olla koskaan paikkiksessa vissiin harjoiteltu Luumun kanssa, mutta onhan se toki jäävistä sille tuttua jo avoimesta luokasta asti. Jos nyt pitää meidän suoritusta jotenkin analysoida, niin ihan kamala kehäänmeno. Nenä viistää maata minkä kerkiää, ja vasta omalla paikalla skarppiintuu. Olisi kuitenkin paremmin pitänyt herätellä ennen kuin "liike alkaa", sillä oli sen verran kahvilla, että tarvitsi kaksi käskyä maahan. Hohhoijaa. Pätevänoloista makaamista kuitenkin kuulemma, katsomosta tiesivät kertoa, ja taaksekävelyt sekä sivullenosto sujuivat oikein mallikkaasti ja korvat kuulolla. Luumu sai tästä tietysti superpalkkaa, ja päästiinkin hyvin harjoittelemaan yhdessä mun kanssa palkalle menemistä.

Siis ai kauheeta minkä näköistä menoa!
Kuva: Anne Saari 
Luumulle pitää tehdä palkkarutiinista vielä jotenkin pidempi sessio. Nyt mentiin palkalle (nurmikolle kauemmas jättämäni patukka), ja vaikka Luumu bongasi sen, se ei saanut omin luvin mennä hakemaan. Laitoin sen maahan, kävelin itse rauhallisesti patukalle, jonka jälkeen Luumu sai luvalla iskeä siihen. Tarkoituksena olisi rakentaa sille vähän jotain seuruu-/kaukojuttuja tähän vielä, jotta se tietäisi, että kehästä ei koskaan pääse suoraan palkalle. Aina on joku pieni työjuttu vielä tehtävänä, ja vasta sitten saapi bileet alkaa. Tämä saattaisi vähän rauhoittaa menoa kehästä poistuttaessa. 

Patsas
Kuva: Anne Saari
Auringonpaisteessa kimmeltävä delpfiini
Kuva: Anne Saari
Ja mitä taas tulee tuohon paikkiskehään menemiseen... Huooh. No lisää virettä ja sääntöjä. Niitä pitää nyt aktiivisesti koittaa muistaa ajaa aina kun mennään tekemään paikkista. Mun kanssa -menemiseen pitää saada aktiivisempi ote, ja se rakentuu mun mielestä just sillä vireennostolla ja sääntöjen voimakkaammalla läpiajamisella.

Kuva: Johanna Kuisma 
Kuva: Johanna Kuisma 
Kuva: Anne Saari
Kuva: Johanna Kuisma
Ps. Arvaa mikä näistä on staffi ;) 
Kuva: Anne Saari 
Sit odotellaan vielä Luumu hetki.
Kuva: Anne Saari 
Yhdessä mennään.
Kuva: Anne Saari 
Superluumun superpalkka
Kuva: Anne Saari
Superit kiitokset vielä hienon koepäivän järjestäneelle taholle ja iso hatunnosto kaikille uskaliaille elokuun ensimmäisen päivän kilpailijoille. Vaikka olenkin potenut tässä kohta jo viikon verran vuosituhannen kesäflunssaa, raahauduttiin eilen Luumun kanssa Annen ja Kodan seuraksi Metsämäkeen tekemään ruudun eteenlähetystä, uutta paikkista ja härveliä. Innostuttiin oikein!

Paikkiksessa Luumulla oli vähän turhan paljon paukkuja hihassa, koska vaikka se istui kyllä hienosti, se ennakoi ensimmäisen maahan-käskyni luoksetulona (hups!) ja sitten toisella toistolla meni kyllä maahan hienosti, mutta tuli luokse ihan räkä poskella -asenteella. Tykinkuula suoraan päin. Ei kiva. Ja koska Luumu todellakin tietää mitä luoksetulokäsky tarkoittaa, se sai tästä vähän puhuttelua osakseen. Sen jälkeen tuli vauhdilla, mutta myös tarkasti. On se uusi paikkis vaan Muumelosta ihan huippuliike! Parasta sen kanssa paikkista treenatessa on ehdottomasti Luumun luotettavuus. Se saattaa kyllä virepäissään "kuunnella väärin", mutta vain omia käskyjä sentään. Ja se näköjään saattaa virepäissään muuttua 10-kuiseksi pennuksi, jonka mielestä parasta on törmäillä kaikkeen. Mutta kun pitää odottaa, Luumu on tosi hyvä.

Eteenmenoa ollaan tehty nyt lelulla ja pidemmällä 20 metrin matkalla. Ekalla toistolla Anne vei lelun, ja Luumu sai eteenmenokäskyllä juosta sinne. Toisella toistolla Anne kävi näyttämässä paikkaa 20 metrin päässä, ja Luumu sai kesken juoksun jessistä lelun. Kolmannella toistolla paikkaa näytettiin taas, ja Luumu sai pysäytyksen jälkeen Annelta lelun. Muuten ihan hyvä, mutta kun siellä ei ole mitään konkreettista targettia, hidastuu se vauhti väkisinkin noilla 20 metrin matkoilla vähän ennen näyttökohtaa. Ajattelisin nyt tällä hetkellä, että se ei haittaa, koska oikea matkahan on 10 metriä. Jos saan Luumun juoksemaan edes sen 15-17 metriä suhteellisen vauhdikkaasti kohti tuntematonta, sehän riittää, kun se pysäytetäänkin jo 10 metrin kohdalle. Voi olla, että menee vielä koko harjoitustapa vaihtoon, mutta katsotaan nyt. Eiliseen olen ainakin tyytyväinen!

Aloitettiin vasta nyt eilisissä treeneissä härvelin treenaaminen, ja jokin ajatus mulla tähänkin on. Rakennettiin liike siltä osin kuin pystyttiin (toinen este uupuu vieläkin), ja Luumu harjoitteli kartion kiertämistä mun seistessä siinä noin kapuloiden linjalla. Ei olla kierrelty pitkään aikaan, ja tämä harjoituskerta menikin siinä, että saatiin Luumu yhdellä käskyllä kiertämään ja palaamaan perusasentoon. Tarkoitukseni on tehdä näitä liikkeen eri osia erikseen (luoksetulon asennot, ohjattu nouto eri asennoista jne.), ja pikkuhiljaa ketjutella niitä tuohon kiertämiseen mun samaan aikaan "pakittaessa" oikeaan lähetyspaikkaan 20 metrin päähän kartiosta. Ainakin tämän treenin perusteella tuntuu hyvältä ratkaisulta. Perusajatuksena tässä olisi, että ne kaikki kamat on koko ajan mukana siinä harjoittelussa, ettei Luumulle tule missään vaiheessa yllätyksenä mitä kaikkea tähän liikkeeseen kuuluu.


Vuosituhannen flunssasta odotan selviäväni vähintään viikonloppuun mennessä. Viime viikon torstaina heräsin tennispallo kurkussa, ja sen jälkeen olenkin niistänyt neljä paketillista sulatejuustoa, räkinyt ja pärskinyt Luumunkin ihan stressin partaalle ja kuunnellut ikiaikaisten valtamerten kohinaa korvissani. Jokainen askel tuntuu poskionteloissa ja ikenissä asti, mutta sentään ei ole kuume noussut. Kun vihdoin suostuin ottamaan nenäsuihketta, pystyin sentään jo vähän nukkumaankin. Luumu raukka on ihan hädissään täällä hoitsuna. Alkuun se nousi päivätorkuiltaankin joka kerta nenäliinapaketin rapistessa varmistamaan, että mamilla on varmasti kaikki kunnossa. Nyttemmin se havahtuu sentään enää vain pahimpiin yskänkouristuksiin. Ollaankin ymmärrettävistä syistä pidetty vähän vapaata metsälenkeistä ja oltu pienemmällä liikunnalla. Nyt on onneksi ollut sen verran lämmintä, että Luumun on voinut viedä tuohon lähelle uimaan, ja äkkiäkös on päivän energiankulutuskiintiö täynnä. Huomiseksi ollaan sovittu treenit kyllä illaksi, samapa kai se on yrittääkö sitä selviytyä hengissä iltalenkillä vai treenikentällä. Niisk.


4 kommenttia:

  1. Haastoin teidät :).
    http://elainfarmi.blogspot.fi/2015/08/liebster-award.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva juttu, osallistun tähän mielelläni :)

      Poista
  2. Satuitko muuten bongaamaan avoimen luokan merkin kokoa? Täällä panikoidaan jo valmiiksi merkin kiertoa.
    Pikaisia paranemisia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuolla Vantaalla käytettiin samaa 40 cm isoa kartiota kuin EVL:ssa. Osa meni hienosti AVO:ssa, mutta paljon tuli kommervenkkejä, joten ei paniikkia :D Ja kiitos!

      Poista

Riemuitsemme kommenteista. Jätähän omasi.