torstai 18. joulukuuta 2014

¡Hasta luego, Puerto de la Cruz!


Piipahdettiin alkutalven masentavaa harmautta pakoon viikoksi Teneriffalle, saaren pohjoisosaan Puerto de la Cruziin. Jätettiin taaksemme vesisade ja koiran haukunta... vain saapuaksemme vesisateeseen ja koiran haukuntaan ;) Ei maar, meillä kävi hyvä tuuri säiden kanssa, sillä sateisesta talvikaudesta huolimatta saimme tihkua niskaamme vain saapumis- ja lähtöpäivänämme. Muuten aurinko paistoi, tarkeni hihattomissa ja altaan äärellä tuli välillä auringon porottaessa jopa tuskaisen kuuma. Siitäkin selvittiin, jos ja kun uskallettiin pulahtaa altaaseen. Oli aikast kylmää. Jäätävää suoraan sanoen. No mutta eipä ollut tungosta ainakaan :D

Ihastuttava pikkuruinen satamakylä Puerto de la Cruz yllätti minut aitoudellaan ja toisaalta myös kanarialaisuudellaan. Olen käynyt Kanarian saarilla viimeksi seitsemänvuotiaana Lanzarotella, joten ihan kovin tarkkoja muistikuvia miljööstä ei ollut. Muistan toki miten reipas olin, kun uskalsin ratsastaa kamelilla, muistan minkä härdellin pikkuveljeni sai aikaan hypätessään altaan syvään päähän vailla uimataitoa ja muistan, miten kamala tragedia oli, kun ostamamme kumivene unohtui marketin säilytyslokeroon. Muuta en sitten oikein muistakaan, joten Kanarian tuntemuksen päivittäminen oli ehdottomasti paikallaan! 

Jo lentokoneessa sitä unohtaa kaiken sen matkustamiseen, jouluun ja samalla tilinpäätöksen lähestymiseen liittyvän stressin. Kaikkien niiden synkistäkin synkimpien pilvien päällä paistaa aina aurinko. Jos siis päiväsaikaan lentää. Perillä Puertossa meitä odotti hotellihuoneen parvekkeelta huikaisevat näkymät toisaalta ylös Teide-vuorelle lumihuippuineen, toisaalta alas altaalle ruskeiksi rypistyneine eläkeläisturisteineen. Käytiin heti seuraavana päivänä kävelemässä koko keskustan alue ja sitä ympäröivät seudut läpi, ja satuttiin tietenkin jalkapallokentälle parahiksi todistamaan paikallisottelun ennenaikaista päättymistä. Viiden minuutin katselun jälkeen tunteet kuumenivat puolin jos toisin niin pahasti, että siellä oli metakassa mukana kummatkin joukkueet ja osa katsojista potkimassa, sylkemässä ja sadattelemassa herjauksia. Enpä tahtoisi yleistää, mutta niin ne vaan on kuumaverisiä nuo latinot!

Norwegian tarjosi koneessa keksit itsenäisyyspäivän kunniaksi.
Kuohariaamiaista joka päivä :D 
Paikka paikoin oli tosi ränsistynyttä maisemaa. 
Ei ollenkaan huonommat maisemat parvekkeelta!
Teide-vuori aamuauringossa. 
Millan askartelema joulukalenteri oli myös reissussa mukana. 



Lago Martianezin merivesialtaat Puerton keskustassa 

Paikallisottelussa 


Ainut ihan kunnon retkemme reissun aikana suuntautui Teide-vuorelle. Visiitin arvoinen paikka, vaikka ei ihan sinne ylös asti hissillä mentykään. Maaston värisävyt bussin ikkunasta nähtyinä olivat uskomattoman hienot kaikkine kylmine ja lämpimine pastellisine kivineen ja kasveineen. Kupari tekee kuulemma kaikesta vihreää, rauta punaista ja oliskos ollut magnesium, joka tekee kaikesta keltaista. Opas kertoi koko matkan mielenkiintoisia tarinoita saaren luonnosta ja historiasta. Koirat (podencot) olivat olleet Kanarian saarten alkuasukkaille guancheillekin tärkeitä eläimiä, mistä kertoi koiran hautaaminen usein isännän kanssa samaan hautaan. (Tai se saattoi joutua myös pataan, jos oikein kuulin. Pientä ristiriitaa tässä...)

Joku kukkamainen turistinähtävyys matkalla Teidelle. 
Teide 

Muut ottivat selfieitä vuoren edessä,
minä isolla putkella kuvia kukkasista! 

Vitsi kun sais tämmöstä kangasta Vau Mumulle! 
Vaikka vuorilla oltiinkin, korkeuskammoinenkin selvisi bussimatkasta ihan hyvin.
Pilvien takana häämöttää La Palman saari Teiden tieltä nähtynä. 


Koiria Puertossa oli paljon, ja ne tuntuivat olevan jotenkin saumattomammin osa tavallista elämää kuin mitä meillä täällä sääntö-Suomessa. Kaiken ikäiset kanarialaiset istuvat paljon kahviloissa ja niiden terasseilla, ja lähes jokaisella terassilla oli jollakin asiakkaalla mukanaan koira. Koiria kävelytettiin pääasiassa hihnassa. Tai en tiedä oliko se niinkään kävelyttämistä, ehkä se oli enemmän kävelemistä paikasta toiseen. Muutamia irtonaisia koiria tuli myös vastaan, mutta kyllä nekin jonkun koiria olivat, ihan todellisia irtokoiria ei ollut ollenkaan. 


Kertoo jotain paikan (turistien?) keski-iästä..? 


Eniten oli pieniä seurakoiramaisia karvaisia otuksia, maltankoiria ja silkkiterrierejä. Myös muita pieniä terrierejä ja erittäin paljon ranskanbulldoggeja. Nähtiin myös paljon chihuahu..ia (?), ja yhden ainokaisen staffin perään jouduin oikein juoksemaan, että sain vähän omistajaa haastateltua. Ranskanbulldoggeilla oli usein vaatteet päällä. Illalla oli tietysti vähän viileää, mutta ehkä kyseessä oli enemmän joku muotivillitys kuin todellinen tarve lämmittää koiran lihaksia. Paljon oli liikkumisvaikeuksista kärsiviä koiria, paikalliset eivät kyllä yhtään kiinnitä huomiota koiriensa fysioterapian tarpeeseen. Paljon oli pomputtelevia takajalkoja muillakin kuin terriereillä. Rakenneongelmia, selviä pienestä geenipoolista johtuvia toistuvia ulkonäköön liittyviä ja rakenteellisia ominaisuuksia. Myös bullterrierejä tuli jonkun verran vastaan, usein ilta-aikaan. Joku egoboost-rotu vissiin sielläkin. Omistajat vähän sen tyylisiä ihmisiä, ketään nyt erityisesti sormella osoittamatta kuitenkaan.


Vaatteet päällä ranskiksella

Puerto de la Cruzissa oli paljon erinomaisia ravintoloita, joista sai aitoa espanjalaista ja kanarialaista ruokaa. Oltiin etukäteen katsottu pari hyvää paikkaa, ja kannatti. Ihastuttavassa La Cartassa tarjoilun sympaattisuus ei paljon jäänyt paikallisen salmorejo-kanin erinomaisuuden varjoon. Ryppyperunoita (papas arrugadas) tuli syötyä useampaan otteeseen, ja niiden kanssa nautittavaa mojo-kastiketta laahattiin kotiin monta lasipurkillista. Viini oli lähes ilmaista (marketissa ihan hyvän viinipullon sai eurolla, parilla), ja kieltämättä sen verran tuli reissun aikana nautittua noista kulinaristisista elämyksistä, että sunnuntain treeneissä jouduin vähän löysäämään treeniliivin kuminauhaa :P Ja joulu on vasta tulossa!

La Carta 
Leipää tuli usein kylkiäisenä, mutta siitä joutui tosin maksamaan erikseen.
Usein se oli kyllä hyvää, ja pieni nimellishinta kannatti maksaa. 
Jälkkäriksi churroja niitä erityisesti myyvästä kojusta. 
Paellaa La Herrería -ravintolassa
Tapaksia nautittiin tietysti myös aina ja kaikkialla. Suosikkini oli El Patio del Puerto de la Cruz -ravintolassa nautittu perunannäköinen ruskea möykky, jossa oli jotain vihreää juustomaista mönjää sisällä. Harmittaa oikein, etten tullut kysyneeksi mitä se oli. Veikkaisin jotain leivitettyä, uppopaistettua pinaattijuustohässäkkää. Hotellihuoneessamme oli pieni keittonurkkaus, ja jääkaappi oli ihan viimeiseen aamuun saakka pullollaan ilmakuivattua kinkkua (jamón serrano) ja eriasteisesti kypsynyttä manchego-juustoa. 

Hotellin tapasillassa.
Koskaan ei tiennyt mitä seuraavaksi lautaselle tulee. 


Marketissa. 
Marketin viinihylly 
Liikkuva juusto- ja makkarakoju kaupungilla. 
Tacorontessa Bodegas Alvaro -viinituvassa
maistelemassa tapaksia ja omatekoista viiniä.


Aika hyvä vuosikerta.
Sen verran etevästi muistelin useamman vuoden takaisten espanjan alkeiskurssien antia, että pystyin yksinkertaisissa tilanteissa hoitamaan asiat espanjaksi. Osasin hienosti tilata tiskiltä niinjaniin monta grammaa sitäjatuota juustoa ja kinkkua ja tiedustella hotellin respasta, että mihin illallisbuffetti maksetaan. Eri asia oli kuitenkin äkkiä keksiä vastaus vastakysymykseen (huoneen numero 821 oli ihan mahdoton tehtävä!), ja tuli sitä marketissakin kysyttyä vahingossa mädin sijaintia kananmunien sijaan (huevos/huevas, melkein sama!). Heh. Sen verran sitä on kuitenkin vissiin iän myötä käynyt itseään kohtaan lempeämmäksi, ettei piiskaa itseään turhaan täydellisyydentavoitteluun. Pääasiassa luetun ymmärtäminen oli erinomaisella tasolla (sanatarkat tulkinnat viinipullojen etiketeistä > bring it on!), mutta spontaani puheen tuottaminen aika lailla tyydyttävää. Ihan oikealla alalla olen siis, tulkkia minusta ei olisi tullut mojo-kastikkeessa pyörittämälläkään.

Joulutivoli 
Näkymä hotellin allasalueelta 
Yökuvausta 
Totuuden kuja 
Drinksu ja toinen. 

Kyllä ehdottomasti voisin matkustaa Kanarialle uudestaankin! Pienessä Puerton kaupungissa oli sen verran sopivasti juuri oikeanlaisia turisteja, että siellä pärjäsi pääosin englannin kielellä, ja suurensuuri osa ravintolakokemuksistamme oli erittäin positiivisia. Se ei kuitenkaan ollut mikään nuorten suosima menomesta, ja muutamista taskuvarasvaroituksista huolimatta ihan huoletta sai kaduilla kulkea ja lomailla. Otettiinkin tämä loma pelkästään rentoutumisen ja yhdessäolon kannalta, ja yhtenä suurena tavoitteenani oli syventää taitojani kameran säätöjen käyttämisessä. Ja tavoitehan täyttyi! Tällä reissulla tulin ymmärtäneeksi myös ISO-arvon merkityksen valoitukseen ja valkotasapainon merkityksen sävyihin. Ennen kun olen säätänyt vain lähinnä aukkoa ja valoitusaikaa.

Lempipuuhassa, kukkia kuvaamassa. 













Ja erilaisia eläimiä... 
Etsi kuvasta lisko. 
Tämä kaveri piti useamman tunnin ajan seuraa
muutaman kymmenen sentin päässä aurinkotuolista. 



Hotellin puutarhassa laiduntavien (?) kukkojen vuoksi
kiekuna kuului välillä huoneeseen asti. 

Tiputiputipu 
Pitkällä putkella kuvaaminen on paljon mielenkiintoisempaa,
mutta aina näitä ötököitä ei välittäisi nähdä ihan näin läheltä :P 

Vaikka reissuilla on aina ihanaa, kotiin palaaminen on nykyisin myös todella palkitsevaa. Sillä odottaahan siellä Muumu, jonka kanssa sohvalle käpertyminen on vaan maailman parasta.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Riemuitsemme kommenteista. Jätähän omasi.