sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Sawadika!

Aloitin tämän postauksen rakentamisen jo edellispäivänä, kun aloin käydä läpi kaikkiaan 2 600 reissukuvaa! Kameran puikoissa lähes koko loman oli siis mamma, ja kuvia tuli näppäiltyä milloin mistäkin watista (eli temppelistä), patsaasta ja viupointista (näköalapaikalta). Komia on kuvasaalis, mutta kuvien ainutlaatuisuudesta huolimatta oli pakko supistaa kokonaismäärää reilulla tuhannella. Eihän noita Erkkikään jaksa muuten koskaan katsoa läpi. Eikä Maire.

Meillä oli ihan huikea kahden ja puolen viikon loma Thaimaan Koh Samuilla, ja piipahdettiin me Koh Taollakin. Ennen reissua kerroin odottavani ehkä eniten ihania thairuokia, enkä pettynyt tälläkään kertaa. Löysin itsestäni myös melkoisen auringonottajan, jota en ennen oikein ole jaksanut olla. Huvittavaa oli, että jaksoin herätä lähes jokaisena herran aamuna noin kaksi-kolme tuntia aiemmin mitä täällä Suomessa arkena olen pruukannut jaksaa. On se vaan niin erilaista herätä nousevaan aurinkoon, linnun lauluun ja palmunlehtien havinaan parveketta vasten. No herätyskellon ulinaanhan ihan totta puhuen havahduin, mutta kaikkia noita mainitsemiani asioita oli kuitenkin saatavilla heti verhot aukaistuani. 


(C) Sinikka Saari 
Näköalaa näköalaravintola The Cliffiltä 
Meikäläinen rantatyttönä.
Aalto pääsi vähän yllättämään.
(C) Sinikka Saari

Ruoka oli välillä ihan taivaallisen hyvää, välillä samanniminen hyvä oli skandinaavisille makuhermoilleni aivan liian tulista! Massaman Curry (with chicken) oli jäänyt jo edelliseltä Thaimaan reissulta mieleen, eikä se pettänyt tälläkään kertaa. Ostin paikallisesta marketista kotiinkin Massaman Curry -tahnaa, jotta voi sitten täällä loskap*skassa muistella ollutta ja mennyttä paratiisilomaa. Ei muuta kuin kattila tulelle. Huimaavien makunautintojen lisäksi ruoan loistaviin ominaisuuksiin kuului sen naurettavan edullinen hinta. Pääasiallisesti thairuoasta sai maksaa alle kaksi euroa, ja reissun halvimmassa ravintolassa söimme itsemme kylläisiksi ja huuhdoimme ruokamme alas paikallisella Chang-oluella viiden hengen porukalla yhteensä alle 15 eurolla. Jos ja kun matkabudjetin rajat venyivät ja paukkuivat, se ei ainakaan johtunut syömisen hinnasta (vaan siitä, että tuli kuitenkin ostettua hiukan liian monet haaremihuosut...). 

Ananasruoat olivat lähes aina nappivalinta. 
Cashewpähkinöitä tuli vedettyä sekä ruoan mukana että oluen kyytipoikana. 
Näitä complimentary dishejä voisi Suomessakin näkyä ravintoloissa enemmän.
Kovasti metsästettiin pineapple boatia, ja viimeisenä iltana sellaisen löysimmekin. 
Saaren parhaat pancaket pyöräytteli reilun 30 vuoden kokemuksella herttainen pappa.
Jopa parempaa kuin tämä kyseinen oli vanilla banana -yhdistelmä. 
Seafoodia oli tarjolla jokaisessa itseään kunnioittavassa ravintolassa.
Kovin hintsusti tuli uskallettua syödä. Teemu otti kerran Red Snapperia (punanapsijaa).
(C) Sinikka Saari
Sushikompromissi. Itse en tykkää sushista, eikä Teemu tykkää syödä puikoilla.
(C) Sinikka Saari
Ihan vasta viimeisimpinä iltoina sorruin paikallisen hamppariravintolan take awayhin.
Hyvää ja omaleimaista. 
Vaikkei kookos kuulu missään muodossa (paitsi kosteusvoiteena) suosikkeihini,
tällaiset oli mamman kanssa kerran pakko maistaa. Ihan ok.
(C) Sinikka Saari
Samuin saari yllätti suuruudellaan ja vilkkaudellaan. Oltiin odotettu hiukan rauhallisempaa miljöötä, ja lähdimmekin hakemaan sitä saaren eri osista erilaisten omatoimiretkien muodossa. Löydettiin rauhaa, mutta löydettiin me myös ihan hillitöntä liikennettä ja menoa ja melskettä. Samui on monenlaisten vastakohtaisuuksien saari.

Käytiin aikamoista taistoa siitä, uskalletaanko ottaa skootterit vuokralle, koska liikenne oli mitä oli; jos jotain sattuisi, mopot eivät ole vakuutettuja, ja turisti maksaa aina; se vaan oli niin h*lkkarin pelottavaa. Onneksi kuitenkin uskallettiin, koska skodut olivat kaikkein kätevin kulkuväline saaren tutkiskeluun. Vasemmanpuoliseen liikenteeseenkin tottui melko äkkiä - ajeltiin vaan samaan suuntaan kuin muutkin. Muutamia äkkijyrkkiä viidakkoteitä ylös- tai alaspäin huristellessamme kävi välillä mielessä että kuollaankohan me täällä. (Taisin muuten ainakin kerran huutaa sieltä takapenkiltä, että mä en haluu kuolla täällä! En ollut kovin haluttua kyytiseuraa...) Vaihdettiin kuskeja ja kyytsättäviä aina vähän sen mukaan, missä mopossa on eniten poweria ja missä parhaimmat jarrut. Tosi turvallisen oloista matkantekoa välillä...

Mää ja Teemu.
(C) Sinikka Saari
Mummified Monk
(C) Sinikka Saari
Lautasta piti hinkata erityisellä taidolla, jotta sen sai soimaan.
Vain pätevimmät onnistuivat siinä. Kröhöm.
(C) Sinikka Saari
Watch out! Leveä kuljetus.
(C) Sinikka Saari
Pari vesiputoustakin käytiin katsastamassa.
Melkoista kiipeämistä oli tälläkin reissulla.
(C) Sinikka Saari
(C) Sinikka Saari 
Ronsut menossa yöpuulle.
(C) Sinikka Saari
Lähellä Lamai Beachia, jossa hotellimmekin sijaitsi, oli nähtävyydeksikin kutsuttu
Elephant Stone.
(C) Sinikka Saari
Saaren pohjoisosassa sijaitsevassa kalastajakylässäkin kävimme.
(C) Sinikka Saari
Kalastajakylän kehutuimmassa baarissa Frog and Gekkossa
oli asialliset ohjeet asiallisille asiakkaille.
(C) Sinikka Saari
Kalastajakylästä.
(C) Sinikka Saari
Näkymä view pointilta vilkkaalle Chaweng Beachille (?)
(C) Sinikka Saari
Pääkaupungissa Nathonissakin piipahdettiin.
Paikallista kalastusta.
(C) Sinikka Saari
Nathonin lähellä oli Hin Lad -vesiputous, jota paikalliset pitivät yleisenä piknikpaikkanaan.
(C) Sinikka Saari
Elephant Gate kuului myös nähtävyyksiin.
Ja niitähän me ei jätetty juuri yhtään näkemättä!
(Mamman äksönpläänit tehtiin jo edellisiltana valmiiksi...)
(C) Sinikka Saari
Just another early morning at the temple.
(C) Sinikka Saari
Heh. Yksi Samuin suurimmista nähtävyyksistä oli Hin Ta (Grand Father Rock),
ja voitte vaan miettiä miksi se on nimetty niin.
Hin Yaita (Grand Mother Rockia) ei löydetty etsinnöistä huolimatta.
(C) Sinikka Saari

Big Buddha
(C) Sinikka Saari
Ahkerasti kävimme kelloja soittamassa.
(C) Sinikka Saari
Big Buddhan läheisyydessä oli kolme suurta veden päälle rakennettua temppeliä.
Enää en muista niiden nimiä.
(C) Sinikka Saari
Turistit siellä näkevät jotain mielenkiintoista...
(C) Sinikka Saari
... nimittäin ihan shaakelin ruman kalan!
(C) Sinikka Saari
(C) Sinikka Saari 
(C) Sinikka Saari 
Jännästi siellä temppelien pihoilla kanat, tiput ja
temppelikoirat elivät ihan sulassa sovussa keskenään.
Mietin vaan, että jos Luumu olisi ollut siellä, se olisi varmaan juossut
näiden kanojen keskellä riemusta ääneen kiljuen.
(C) Sinikka Saari
Jaa niin mikä työturvallisuus..?
(C) Sinikka Saari
Ruoan ja hellivän lämpötilan lisäksi odotin henkeäsalpaavia näkymiä. Niitä saimmekin, ja onneksi satuimme kerran olemaan saaren eteläosassa upean auringonlaskun aikaan syömässä. Oma hotellimme (Lamai Buri) kun sijaitsi saaren itäpuolella Lamai Beachilla, eikä aurinko sinne juuri laskenut. Kerran oli niin mahtava lasku, että aurinko mennessään värjäsi jopa itäpuolen meren korallinpunaiseksi. En voi kuin vaalia muistoa mielessäni, sillä satuimme juuri tänä katoavana hetkenä istumaan minibussissa matkalla "kotiin" Taolta. Huoh. No, nauttikaa edes näistä Thong Krut Beachilta otetuista auringonlaskukuvista.





Rannat oli merkillisesti tosi erilaisia saaren eri osissa. Lamai Beach oli melko karkeakivistä, ja aallot olivat poikkeuksetta aina tosi hurjat. Uimaan pystyi silti hyvin, kunhan selvisi ensin siitä aaltojen murtumiskohdasta eteenpäin. Kolme vuotta sitten Khao Lakissa aalto tyrskäytti minut mukkelismakkelis polvi edellä rantahiekkaan, ja jouduinkin rasvaamaan mätänevää haavaumaa koko kahden viikon ajan. Haaverista viisastuneena olin nyt varovainen ja harkitsin tarkkaan milloin aaltoa kannattaa yrittää lähteä ylittämään. Saaren vilkkain turistirysä, baarien, ravintoloiden, kojukujien ja cabareeshowien sydän Chaweng Beach on näkemisen arvoinen, mutta aina sieltä pois lähtiessämme osasimme arvostaa edes hitusen rauhallisempaa Lamaita. Kuitenkin jos vielä joskus tiemme Samuille veisi, asettuisimme luultavasti ihan saaren pohjoisosaan Bophut Beachin tuntumaan. Siellä hiekka oli ihanan pehmoista, aallot miellyttävän olemattomia, ja muita ihmisiä oli vain kourallinen. Ah, rauhaa. 

Muistan tätä kuvaa ottaessani ajatelleeni olevani kovin onnellinen. 
Lamai Beach
Mamman kanssa lähdettiin loman alkupäivinä viettämään mukavaa päivää rannalla.
Eikö se sattunut olemaan yksi myrskyisimmistä päivistä.
No, ainakin rannalla oli ihanan autiota. 
Aaltojen murtumista oli hauska kuvata maan tasalla maaten. 
Välillä tuli kuitenkin hiukan kiire nousta ylös. 
Vaikka Lamai oli hiukan rauhallisempi turistikeskus,
ravintoloita riitti sielläkin ihan valinnanvaraksi asti.
(C) Sinikka Saari 

Nikki Beach saaren länsirannalla oli kaunis, mutta meille ei siellä ollut oikein mitään tarjottavaa.
Jos tykkää tärykalvoja takovasta musiikista, ja tärkeintä rantapukeutumisessa on trendien mukaisuus, mikä ettei ;) 
Omaan makuun mieluisin ranta oli pohjoisessa Bophutin lähellä sijaitseva Bangrak Beach.
Koirakin päsi samaan kuvaan.
(C) Sinikka Saari
Big Buddhan läheisyydessä sijaitsevasta ravintolasta oli aika henkeäsalpaavat näkymät.
Kaikenlaisiin omituisuuksiinkin tuli loman aikana törmättyä. Koiria saarella oli paljon, mutta useammin vastaan tuli vesipuhvelin taluttaja kuin koiran taluttaja! Onneksi noilta kaikkein suurimmilta ällötyksiltä tuli itse vältyttyä, kun mamma kolusi ne ihan itsekseen (käärme/sammakko-matsi, skorpioni!). Ällöttävyyksien lisäksi saaren flora ja fauna tarjosi tietysti paljon silmänruokaa. Monet kerrat jäin haavi auki tuijottelemaan jättimäisiä värikkäitä perhosia, eivätkä kukatkaan loistossaan jääneet kovasti kakkoseksi.

(C) Sinikka Saari 
(C) Sinikka Saari 
(C) Sinikka Saari 
(C) Sinikka Saari 
Huonoista ennakko-odotuksista huolimatta sammakko pääsi kuulemma karkuun.
(C) Sinikka Saari 
(C) Sinikka Saari 
Ihminen ja luonto kohtaavat. 


Ja ne orkideat! Niitä oli paljon ja ihan kaikkialla! 

Muumilaakson mörkökin oli asettunut Samuille.
(C) Sinikka Saari
(C) Sinikka Saari 
(C) Sinikka Saari 
Laskettakoon näihin luonnon omituisuuksiin vielä tämä pepulleen kellahtanut kuukin.
Vaikka pääasiassa tuli vietettyä aikaa biksuissa ja hellemekoissa, kyllä me pari kertaa laittauduimme näteiksi ja lähdimme yöelämään. Tai yöt jäivät meillä aina vähän lyhyiksi, kun väsy alkoi väkisin vanhaa jo hyvin aikaisin painaa, mutta ainakin leikimme viettävämme rappioelämää (kunnes palasimme hotelliin viimeistään yhdentoista maissa ;)).

Hotellimme yöpuvussaan 
99 THB drinksut Chaweng Beachilla
(C) Sinikka Saari
Hauska idea vaikka suomalaisiin Halloween-pippaloihin!
(C) Sinikka Saari
Onnenlyhty leijaili melkein kuuhun asti! 
Lamailla jossain hyvin epäilyttävässä reggae-paikassa.
(C) Sinikka Saari

Thaimaassa viehättää ihmisten loputon iloisuus ja kohteliaisuus. Toki oli muutamia tilanteita, joissa saimme osaksemme kohtuutonta tylytystä, mutta pääasiassa paikalliset ovat aidosti ystävällisiä. Kun vielä näkee miten pitkiä työpäiviä he paiskivat ja miten raskasta työ on, sitä jaksaa kerran toisensa jälkeen ihmetellä, mistä se kaikki ystävällisyys ja avuliaisuus kumpuaa. 

Hedelmiä turisteille
(C) Sinikka Saari
Paikallinen heviosasto 
(C) Sinikka Saari
Ulkomaalaiset rehkivät lähinnä vain muay thai -treeneissä ;)
Hotellimme nurkilla oli sali.
(C) Sinikka Saari

Reissun perimmäinen syy ja tärkein kohokohta oli keskiviikko 11.12.13, jolloin Janne sai Lindansa kuvankauniissa paratiisimiljöössä Sareeraya-hotellissa Chaweng Beachilla. Uskomattoman kaunis päivä, ihan tuoreen avioparin näköinen. Koskettavien hetkien, kuvankauniiden koristuksien, loistavan aasialaisen buffetin ja hauskojen polttarimuistojen lisäksi morsiamella oli kuvitteellisessa takataskussaan jättimäinen yllätys! Raappana tuli soittamaan tunnin keikan vain meille häävieraille! Lähdetään kauas pois, sinne mis on lämmin! Mieletön fiilis! Mikä yllätys! Onnea vielä ihanalle parille, joka sopii toisilleen täydellisesti. Olkaa juuri tuollaisia!

Onnelliset.
(ps. Lindalla on mun tekemä puku!! :DDD)
(C) Sinikka Saari
Melkoiset puitteet!
(C) Sinikka Saari
(C) Sinikka Saari

There are no words!
(C) Sinikka Saari


(C) Sinikka Saari
Paras tulishow ikinä!
(C) Sinikka Saari
(C) Sinikka Saari
"Teemu ota sillee kuva et näkyy et mä oon täällä ja Raappana on täällä!" 
Kevyt jännitys meikäläisellä..? Nooup!
(C) Sinikka Saari

Mieletöntä. Tulee niin hyvä fiilis, kun vaan mietinkin koko hääpäivää, ja sitä miten onnellisia Janne ja Linda o(li)vat. Ihanaa. Menkää ihmiset naimisiin. Se on vaan niin ihanaa. 

Ja kuten jokainen loma, myös tämä tuli aikanaan loppuunsa. Kotimatka oli kevyt 30-tuntinen, mutta pitkä lento yllätti kohtuumakoisilla 9 tunnin yöunillaan. Huhuh, tulipas nukuttua! Koneenvaihdot tapahtuivat Kuala Lumpurissa ja Amsterdamissa, ja Helsingistä jatkettiin Vanhalinnaan vielä autolla. Tai Piikkiön kautta tietysti, hakemaan heti saman tien ja äkkiä Luumu & Nalle koirahotellista. Se on toinen tarina kuitenkin taas jo se, ja itse asiassa tästä meidän lomailustakin on luvassa vielä monia muita tarinoita. Tähän postaukseen tuli jo näineen lähes 100 kuvaa, mutta on se jo aika hyvin karsittu 1 500 (tai 2 600) kuvasta! Lomalla tuli muuten mieleen, että jos alkaisi viedä tätä Luumun blogia vähän lifestylempään suuntaan, mutta let's face it, ei mulla täällä harmaassa Suomessa ole kuitenkaan kohta taas mitään muuta kirjoitettavaa kuin tuo koira.

Koh Samuin lentokentällä saatiin vielä nähdä jonkinmoinen auringonlasku. 
Lentokoneesta. Ei pässimmät maisemat.
Tosin meidän puolella koneesta näkyi Kuala Lumpur yövalaistuksessaan,
ja ne tornit sekä miljoonavalaistus olivat aika uskomaton näky!
(C) Sinikka Saari
Kuala Lumpurin kentällä oli ulkoilmaviidakkoreitti vesiputouksineen! Mieletöntä!
(Ps. vaihdoin haaremihousut farkkuihin vasta Helsingissä
 - tulis jo täälläkin kesä, niin en koskaan vaihtaisi niitä pois!)
(C) Sinikka Saari
Amsterdamkin vaikutti ihan houkuttelevalta kaupungilta pienelle weekend gettawaylle.
(C) Sinikka Saari
Lopetan tämän postauksen kuitenkin pariin lempikuvistani. 
Auringonlaskua odotellessa Thong Krut Beachilla.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Riemuitsemme kommenteista. Jätähän omasi.