torstai 26. syyskuuta 2013

Leena Piiran Koiran kipu -luennolla

Meinasi tänään sydän jäädä kurkkutorveen kiinni, kun mentiin Luumun kanssa kävelylle ihan tavalliseen tapaan, ja oli minulla laukussa vielä yksi palkkalelukin. Tarkoitus oli ensin kävellä kolmisen kilsaa ja sitten mennä tuonne kartanon nurmiparkkikselle tekemään vähän paikallamakuutreeniä. No eipä menty, kun Luumu alkoi lähes saman tien pihalta poistuessamme ontua toista takajalkaansa! Ja ihan siis todella ontua, ei laittanut siihen painoa ollenkaan ja oli ihan reppana. Oman hysteriani vuoksi onneksi se ei ollut se traumajalka, vaan juuri se toinen. Yritin katsella onko siellä jotain ruusunpiikkejä tai muita inhottavuuksia. Luontopolulta anturaankin tullut haava tuntui parantuneen jo ihan täysin, mutta jotain kummallista "pihkaa" sillä oli varpaanvälissä. Rapsuttelin pihkat pois ja kokeiltiin miten se kävely sitten onnistui. Askel oli edelleen vähän lyhyempi, mutta uskalsi jo laittaa painoa jalalle. 

Koska kävely oli silminnähden normaalimpaa kuin alussa Luumu antoi ymmärtää, käveltiin lyhyt reilun kilsan lenkki (vahtasin takajalkojen liikeratoja ja askelpituuksia ja jopa lannerangan näennäistä jäykkyyttä silmä kovana). Ei menty tietystikään tokoilemaan, vaan kotona katsoin tassua tarkemmin. Pikkiriikkinen hankaumahan siellä varpaiden välissä oli, mikä lie osunut tai toisen varpaan kynsi hangannut. Ja se pihka oli tietty semikirkasta kudosnestettä. Puhdistin tämän hirveän vamman Septidin-puhdistusaineella ja lotrasin Vetramilia päälle. Mietin jopa, että pitäisikö tähän milliseen haavaan laittaa oikein tassuside päälle, mutta en sentään ruvennut liioittelemaan. Olisihan se ollut tietysti hyvää harjoitusta vakavampien tassuvammojen varalta se sitominen, sekä minulle että herra Muulle

Sainkin tästä loistavan sillan aasille ja miksei vaikka hevosellekin, sillä en ole ollenkaan kirjoittanut vielä eläinfysioterapeutti ja -osteopaatti Leena Piiran pitämästä koiran kipuun liittyvästä luennosta, jota olin kuuntelemassa täällä Liedon Tuulissuolla neljä viikkoa sitten (onko siitä oikeasti niin kauan!?!). Kipuasiat eivät ole meidän huushollissa olleet ajankohtaisia enää pitkään aikaan (fingers crossed, knock on wood!), mutta aina on hyvä päivittää omia tietojaan, kun siihen tarjoutuu mahdollisuus. Lähes neljä tuntia kului kuin siivin, ja entisen opiskelijan roolista vielä tiukasti kiinni pitäen kirjoitin taas kynä sauhuten muistiinpanoja. Taas huomio huomio - nämä ovat minun tekemiäni muistiinpanoja siitä, mitä minä luennolta nappasin tietopankkiini. Asioita on karsittu vähän sen mukaan, mikä on minulle uutta tietoa tai mikä voisi olla hyödyllistä muistaa jatkossakin. 

Luennon alussa puhuttiin siitä, että erirotuiset koirat näyttävät kipua eri tavalla. Usein kuulee sanottavan, että staffilla on korkea kipukynnys tai jopa ettei staffi tunne kipua ollenkaan (mikä ei tietenkään pidä paikkaansa). Kyllähän staffin historialla on tietysti tässäkin osansa, mutta Luumusta näkee kyllä ihan heti onko se kipeä. Eri asia on tietysti, että mistä se on kipeä. Muistan silloin polven paranemisaikoina soitelleeni eläinlääkäripäivystyksiin ihan paniikissa, kun Luumu oli selvästi todella kipeä, ja kuvittelin tietysti sen taas loukanneen polvensa. Mietin jo kaiken maailman polvileikkauksia ja isomman häkin ostamista (jotta lepo olisi oikeasti lepoa!), kunnes se oksensi tuohon työhuoneen lattialle. No mahahan sillä oli kipeä, ja laatalla selvittiin siitä säikähdyksellä. Tänäänkin Luumu oli lähes halvaantunut tuon pienen haavan takia... mutta kroonisen kivun tunnistaminen onkin varmasti aivan eri juttu! Takaisin luentoon siis...

Akuutti kipuvaihe kestää yleensä kolmesta kuuteen viikkoa. Kudosten paranemisaika on yleensä 4 - 6 viikkoa. Kun kipu on kroonista (kuten meillä ihmisilläkin esimerkiksi jatkuvat selkäkivut ym.), koira eräällä tavalla tottuu tai turtuu kipuun, eikä näytä kipua ulospäin. Kun kipu akutisoituu (eli esimerkiksi sairas selkä tulee vielä kipeämmäksi), koira saattaa oireilla kipuaan. 

Kipua on erilaista. Kun koira oirehtii, kannattaa aina pohtia miten on tullut liikuttua. Esimerkiksi kovan juoksemisen jälkeen koiran lihakset voivat olla maitohapoilla, mikä tekee liikkeistä jäykkiä (samanlaista kuin meillä ihmisilläkin salinjälkeinen päivä voi joskus olla...). Lihasperäisessä kivussa koira saattaa köpötellä lenkillä ensimmäiset puoli tuntia, mutta loppulenkki menee jo tavalliseen tapaan. Nivelperäinen kipu taas näkyy usein liikkeellelähdössä. Koira saattaa esimerkiksi ensimmäisten askelten aikana epäröidä miten jakaa painoa raajoille. 

Jos koira on kipeä, kipu näkyy ensimmäisenä koiran käyttäytymisessä. Käytös muuttuu ja on ailahtelevaa. Esimerkiksi erinomainen työkoira ei vaan suoriudu sille annetuista tehtävistä. Kun koira on kipeä, sen stressitaso nousee. Kun stressitaso on korkealla, koira reagoi herkemmin elämänmuutoksiin (kuten muutto, jonkin perheenjäsenen poismeno, uuden perheenjäsenen saapuminen jne.). Koiran on vaikea rauhoittua ja rentoutua. Koira käyttää myös enemmän rauhoittavia signaaleja. Vanhat pelot voivat saada uusia muotoja; esimerkiksi jos koira on ennen pelännyt ilotulitusta, se saattaa kivun takia alkaa pelätä ilotulitusta muistuttavia ääniä. Kipeä koira on aggressiivisempi. 

Koira voi näyttää kipua vetäytymällä yksinäisyyteen. Esimerkkinä tästä mainittiin koira, joka yleensä aina nukkuu ihmisten kanssa. Jos se yhtäkkiä alkaakin nukkua yksinään, se saattaa olla kipeä. Kipeä koira voi olla myös passiivinen ja masentunut. Se läähättää herkästi ja paljon, ja sen hengitysrytmi on nopea. Erityisesti yöllä koira on levoton, läähättää, vaihtaa paikkaa. Monet erilaiset kivut pahenevat yöllä. 

Koira saattaa raapia, purra tai nuolla kipu- tai säteilykipualuetta. Jos koira on kipeä rintarangasta (lapaluiden välistä), kipu säteilee etujalkoihin. Kipeä niska tai kaula säteilee päähän, kun taas lanneselän kipu säteilee takaraajoihin ja häntään. Esimerkiksi jos koira nirputtaa häntäänsä, yleensä se ei ole häntä, joka on kipeä, vaan esimerkiksi lanneselkä. Jos koira raapii kylkiään, sillä voi olla suolisto-ongelmia, matoja tms. Kun kosketat koiraa hellästi mihin vaan, ja koira nytkähtää voimakkaasti - tämä saattaa olla merkki kivusta. Kipeä koira voi myös vapista. 

Huonolonkkainen koira siirtää painoa eteen, ja oireet näkyvät enemmän etuosassa. Painon tulisi jakautua koiran seistessä 60 % eteen ja 40 % taakse. Jos koiran etuosassa taas on ongelmia, se ei voi laittaa painoa taakse, koska takana ei ole yhtä paljon lihaksia. Tällöin koira kompensoi kipua esimerkiksi köyristämällä selkää tai riiputtamalla päätään. 

Tunnustele kehon lämpötilaeroja ja yritä käsilläsi aistia mitä koiralle kuuluu. Kuumat kohdat kertovat, että verenkiertoa on paljon (tukkotila?). Jos esimerkiksi lenkin jälkeen jokin alue tuntuu muita alueita kuumemmalta, se kertoo siitä, että kuuma alue on joutunut tekemään lenkillä enemmän töitä. Esimerkiksi jos koiralla on spondyloosi, ja selkä on lenkin jälkeen kuuma, lenkki oli koiralle liian pitkä/maasto liian vaikeakulkuinen. Sama pätee muihin ruumiinosiin: kipeä polvi > kuuma polvi lenkin jälkeen > vähennä rasitusta. On myös muistettava, etteivät kuumat kohdat aina välttämättä liity kipuun. Kuumat korvat saattavat olla merkki kiihtymyksestä, mutta myös alkavasta tulehdustilasta missä vaan kehossa. 

Kipeä koira ravistelee paljon itseään. Se saattaa piehtaroida ylenpalttisesti, koska yrittää saada esimerkiksi selkään liikettä. Koiran ruokahalu saattaa muuttua, juominen yleensä lisääntyy stressin noustessa. Koiran silmistä kivun usein näkee. Stressaavan koiran pupillit ovat suuret, kivuttoman koiran katseen pitäisi olla rento, ystävällinen ja kirkas. Oikein kipeän koiran silmien väri voi olla jopa punertava (johtuu maksan toiminnasta). Seuraa myös hännän asentoa ja liikkeitä. Koira kompensoi selkäkipua usein hännällä. Seuraa missä koiran häntä on liikkeen aikana (jos häntä ei liiku tai on vinossa > voi olla merkki selkäkivusta). Hännäntyven tulisi olla rento. Kokeile pystykö liikuttamaan/joustamaan hännäntyveä. Jos hännäntyvi liikkuu/joustaa, tällöin myös ristiluussa ja selässä on joustoa (mikä on hyvä asia :)). 

Kipuileva koira saattaa joko hakea kontaktia tai vetäytyä yksinäisyyteen. Kun Luumulla on esimerkiksi vatsa kipeä (on syönyt liikaa luita tai jotain vanhentunutta), se hakee aina kontaktia ja tulee mielellään syliin istumaan. Ihan kuin sairas lapsi. Katsele koiran suuhun; jos koira ei halua esimerkiksi pitää noutokapulaa suussaan tai sen puruote on heikko, sillä saattaa olla niska jumissa. Kipeän koiran rodunomainen käyttäytyminen lisääntyy, esimerkiksi laumanvartijat vahtivat enemmän. 

Jos halutaan lisätä lihasmassaa koiran takaosaan, mäkikävely on tehokasta. Tukivaiheen tulee kestää kauemmin. Jos koira pyrkii ravaamaan, se pyrkii samalla helpottamaan oloaan. Jos koira kävelee esimerkiksi lastenvaunujen vierellä hieman vaunuista poispäin nojaten, ulkopuolen lihakset vahvistuvat. Vaihtele koiran puolta! Jos haluat seurata koiran etujalkojen liikettä, seuraa lavan liikettä. Lavan liike tapahtuu kaulan lihaksilla. Seuraa käyttääkö koira enemmän kyynäriään lavan jäädessä paikoilleen tai esimerkiksi kauhooko tassuillaan. 

Koira saattaa ontua liikkeessä tai liikkeelle lähdettäessä. Raajojen liikkeet saattavat ollan rajoittuneet, ahtaat tai epäsymmetriset. Koira ei välttämättä liiku kaikilla askellajeilla (käynti, ravi, laukka). Ravi jää usein ensimmäisenä pois, jos koira on kipeä. Koira saattaa liikkua peitsaten tai laukkaa jo hitaassa vauhdissa. Peitsaaminen on ominaisempaa, jos koiralla on pitkät raajat ja verrattain lyhyt selkä. Jos koira peitsaa paljon, se on usein jumissa. Seuraa koiran laukkaamista takaa. Koiran tulisi osata käyttää sekä oikeaa että vasenta laukkaa. 

Seuraa selkää. Seisooko koira selkä köyryssä ja takaraajat vatsan alla? Onko koiran selkälinja pudonnut alas, eli selkä on notkolla? Seisooko koira takajalat lähekkäin ja polvet ja kintereet kääntyvät ulospäin? Tai seisooko se eturaajat lähekkäin ja ranteet kääntyvät ulospäin? Normaalisti seistessä koiran eturaajojen tulee asettua olkapäästä alaspäin ja takaraajojen tulee olla lantion leveydellä. 

Staffi-ihmisenä tämä on mielenkiintoista: Jos koira istuu toisella kankullaan, sillä saattaa olla löysät lonkat, selkä kipeä, huonot polvet tai takana huonot lihakset. Myös raskas luusto voi aiheuttaa kankullaan istumista. Raskasluisen rotuiset pennut tulee opettaa istumaan oikein! Pieni lantio, pitkä selkä, suuret takalihakset ja mahdollisesti vielä jäykkä alaselkä (esim. staffi!) aiheuttavat kaikki yhdessä jäykkyyttä lihaskalvoihin, mikä taas saa koiran istumaan kankullaan. Koiran voi opettaa tästä pois, ja oikea istumatyyli olisi huomioitava jo pentuaikana. 


Kipeä koira ei välttämättä käännä päätään sivulle (koiran pitäisi pystyä viemään päänsä kumpaakin olkapäähän) tai saa sitä alas eturaajojen väliin. Kipeä koira saattaa myös pysähtyä kesken lenkin istumaan tai mennä makuulle. Kävelyn vauhti laskee selkeästi. 

Seuraa koiran venyttelemistä. Koiran pitäisi venytellä aamuisin, aina nukkumisen jälkeen ja usein myös lenkille lähdettäessä. Koira tietää milloin ollaan lähdössä lenkille ja valmistelee itse lihaksensa töihin. Seuraa myös koiran nukkuma-asentoja. Esimerkiksi jos koira on nukkunut yleensä kaikki raajat levällään (niin kuin Luumu usein nukkuu sammakossa mahallaan tai selällään kontit ilmassa), ja yhtäkkiä alkaakin nukkua kerässä kuin kissa > voiko olla kipeä? 

Luennolla puhuttiin myös jonkin verran lisäravinteista. Glukosamiini on ehdoton lisä nivelvaivaiselle koiralle, mutta sopii myös kisaaville koirille ennaltaehkäisevästi. Annostus on max. 500 mg 100 % glukosamiinia pienelle koiralle päivässä. Lihaskipuihin ja hermohäiriöihin B1-, B6- ja B12-vitamiinit. Nivelkipuihin myös C-vitamiini! Harrastavan koiran on saatava levätä tarpeeksi. Saa siis tehdä pitkiäkin lenkkejä levossa, pääasia että koira on rento. Levon aikana ei siis edes kisailujuoksemisia muiden koirien kanssa. Kisakauden jälkeen tulisi pitää kuukauden/kahden kuukauden loma. Tämä on sekä fyysinen että psyykkinen loma. 

Luennon toinen osa käsitteli lihashuoltoa. Käyn nämä muistiinpanot vähän ylimalkaisemmin läpi, koska tuntuu että tätä lihashuoltoa on jauhettu täällä ennenkin ja moneen otteeseen. Tärkeää se toki on, en sitä sano, mutta kaikki asiat on käsitelty täällä varmaan jo kymmenen kertaa. Pääpointteina alleviivaisin Back on Track -loimen hyödyllisyyden. Myös BOT-alusta treenihallissa hyvä, sillä koira kylmenee jalkojen kautta nopeasti. Jos koiralla on jokin tulehdus, älä käytä BOT-loimea silloin. Älä käytä BOT-loimea myöskään liikkeessä, vaan vasta liikkeen jälkeen. 

Tokon fyysinen vaativuus on lajin staattisuudessa. Toko on laji, jossa koiran selkäranka saadaan oikealle kääntyväksi banaaniksi, ellei tätä huomioida vastaliikkeinä! Myös tokokoira tulee aina lämmitellä ennen treenejä. Lämmittely on muistettava tehdä myös ennen uintia, jos uimari on yhtä innokas kuin esimerkiksi Luumu. Hyvä lämmittely on kävely uintipaikalle ja sieltä pois. 

Lihaksiston verenkierron vilkastuminen (alkulämppä) tapahtuu yhtäjaksoisella 30 min kestävällä raviliikunnalla. Käytiin luennolla läpi myös erilaisia liikkumisharjoituksia, koiran tulee esimerkiksi kuonollaan koskettaa istuessa kyynärpäätään, kylkikaaren alaosaa, lonkkaa ja polvea. Sitten nostetaan kuono ylös ja viedään alas eturaajojen väliin. Toistot 5 - 10 kertaa, yhden toiston kestäessä 2 - 3 s. Opeta koira kosketuskeppiin. Eli opeta koira koskemaan kuonollaan kepin päätä, jolloin voit kepillä koiran lonkkaa koskettamalla saada koiran koskettamaan itse omaa lonkkaansa. Hyviä liikerataharjoituksia on myös koiran opettaminen istumaan ja tarjoamaan tassua samaan aikaan (asento säilyy). Jos koiralla on heikompi toinen puoli, ravauta sitä niin, että heikko puoli on ulkokaarteessa. Hyviä liikkuvuusharjoituksia ovat myös peruuttaminen, kiertäminen, pyöriminen jne. Kulmauksilla on todella suuri merkitys koiran toiminnallisuuden kannalta!

Siinäpä oikeastaan tämän luennon anti minulle. Ei ole nyt mitään aiheeseen liittyviä kuvia enempää kuin tuo Luumun peputtelukuva, joten laitanpas tähän meidän mätsärikuvia lähes parin viikon takaa. Oltiin Kupittaalla hyväntekeväisyysmätsärissä, ja Luumu oli mahtavasti pienten sinisen nauhan saaneiden aikuisten neljäs! Valtavan hienot palkinnot, ja muutenkin homma toimi. Sain myös handlata Doraa pienten punaisen nauhan saaneiden aikuisten ryhmäkehässä, ja kokemus olikin minulle ensimmäinen. Siis muiden kuin Luumun handlaamiskokemus. Ja hyvinhän se meni. Dora on niin hienosti käyttäytyvä arvonsa tunteva leidi. Onnittelut myös Hamtille ja Noalle, joiden mätsäridebyytin tavoitteet täyttyivät komeasti. Tässä muuten taas video kehästä. Kiitos kuvista kuuluu Hamtille!










5 kommenttia:

  1. Kiitos kun jaoit muistiinpanosi täällä, hyviä pointteja! Vaikkakin suurin osa on "peruskauraa", silti niitä ei vaan aina tajua ennen kuin rautalangasta vääntää ;) Meillä oli/on juuri tilanne, että Vili kirputtaa takapäätään/hännän tyveä. Ajattelin jo kaikkia suolistojuttuja ym, mutta maanantain fysioterapian jälkeen osasin ydistää toiminnan lannerangan jumiin. Fysion jälkeen koira onkin ollut oireeton. Mielenkiintoista nähdä mikä tilanne on tulevana maanantaina, kun mennään uudestaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä kestä kiittää :) Se on kumma juttu kyllä miten nämä asiat on jotenkin itsestäänselvyyksiä, mutta niihin havahtuu joka kerta uudelleen. Olenkin seurannut teidän polviprojektia, kun polvivaivat on itselläkin vähän turhan lähellä sydäntä. Tsemppiä kuntoutukseen, se on pitkä ja ehkä ikuinenkin tie.

      Poista
  2. Heippa!
    Laitan nyt itseni Nimettömäksi, kun en ole googlessa tai wordpressillä...
    Olipa opettavaa ja kiinostavaa lukea tämä yhteenvetoa. Samalla surullista kun nyt ymmärtää miksi koirani on tehnyt mitä on tehnyt (esim. kirputtaa takapäätään/hännän tyveä)...

    Onkohan mahdollista laittaa tämä teksti omaani blogiini (copyrightina sinä tietysti)?
    Laitatko vastauksen s-postiini: helena_gustafsso (at) hotmail.com

    Terv. HelenaG

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heips! Kiva, että olet löytänyt blogistani jotain luettavaa, ja harmi kuulla, että teillä on terveysongelmia. Ne on aina ikäviä ja aiheuttavat stressiä sekä koiralle että omistajalle... Paljon tsemppia tulevaisuuteen, mitä sitten läpi käyttekin!

      En oikein tiedä miten nuo tekijänoikeusasiat näissä luentomuistiinpanoissa menevät, kun vaikka ne ovatkin minun tekemiäni muistiinpanoja, itse asialla on kuitenkin oma lähteensä (tässä Leena Piira). Jos haluat viitata tähän tekstiin, voisi olla parasta, että laitat vaikka linkin tähän minun blogiini, sopiiko? Ei ainakaan mene copyrightit erheellisesti minun nimiini :)

      Rauhallista joulua!

      Poista

Riemuitsemme kommenteista. Jätähän omasi.