maanantai 20. toukokuuta 2013

Terveisiä Malediiveiltä!

Tällä kertaa vähän erilainen postaus, sillä luvassa on paaaaljon kuvia häämatkaltamme Malediiveiltä, Kuredu-saarelta. Lähdimme matkaan jo vappuaattona, ja palasimme takaisin kotiin viime viikolla perjantain vastaisena yönä. Luumu oli koko tämän ajan hoidossa Mamman ja Nallen luona, kun taas Napsua oli hoitamassa meidän iskä. Ihan pikkasen meinasi mamilla tirahtaa itku, kun heipat sanottiin Piikkiössä ovensuussa, olihan tämä meille pisin aikamme toisistamme erossa Luumun kanssa. Matkan päällä ikävä ei kuitenkaan vaivannut ylitsepääsemättömästi, mikä on sinänsä ihan tervettä ja kannustaa suunnittelemaan reissuja myös tulevaisuudessa. Mumeloisella oli taatusti ikimuistoinen reilun parin viikon loma mamman luona, eikä poitsu kuulemma ikävöinyt meitä kuin yhtenä iltana hiukan itkeskelemällä. Äijä sai lomansa aikana totutella nallemaisen rentoon elämänmenoon, nukkua mamman vieressä sängyssä, pelata jalkapalloa poikien kanssa, ja kävi Luumu jopa Piipalla hierottavanakin. Kyllä nyt kelpaa!

Koska tiedän miten mukavaa muiden lomakuvia on katsella (!), tässä teillekin kuvakavalkadi ihmeteltäväksi. Malediivit, tai se mitä me siitä näimme, oli aivan mahtava paratiisikokemus, jonka florassa ja faunassa riittää tutkiskeltavaa etenkin ihmiselle, jonka mielestä kaikki uusi on routalempimäiseen tapaan hyvin jännää. Paitsi että söimme erinomaisen hyvin ja muistimme pitää huolta nestetasapainosta, häämatkamme aikana tuli nähtyä ja koettua kaikenlaista merkillistä. 

Tällaisia pannukakkuja meitä odotti perillä Malediiveillä. 
Kameraa tuli loman aikana käytettyä ihan kiitettävästi. 
Perillä meitä odotti bungalowissamme tuoreita hedelmiä ja viiniä. 
Altaalta 

En leiponut näitä kakkuja itse. Nämä olivat tässä jo valmiiksi. 
Joku bikinibeibekin vahingossa tullut kuvaan. En ole minä kuitenkaan. 
Lähes ensimmäinen tutustuminen saaren eläimistöön tapahtui lepakon kanssa.
Näitä siellä oli enemmän kuin lintuja. 
Jänniä kököttäjiä.
Ihan viereen sai mennä, eikä haitannut yhtään. 


Ystävämme rapu. Tämä oli itse asiassa crab race -veteraani (rapu nro 3),
johon sattumalta törmäsimme rannalla lomamme alkupäivinä. 

Jälkkäriksi sai joka päivä tuoreita hedelmiä :DDD 
Pistin kädentaitoni koetukselle, ja askartelin bambunlehdestä linnun.
Sain tähän kyllä vähän apua... 


Joku tyyppi siellä mietiskelee syntyjä syviä
ja tunnustelee samettista hiekkaa varpaillaan. 

Jos poikkesi "uimarannalta" kauemmas,
piti hiukan tarkkailla mihin vedessä astuu. 
Erilaisten liskojen touhuja tuli seurattua moneen kertaan.
Lizard fight! 
Näitä meille livahti huoneeseenkin silloin tällöin. 
Rauskujen touhut olivat myös hyvin jänniä.
Pus. 
Opittiin tuntemaan ne siinä lähipoukamassa uiskentelevat yksilöt.
Tämä oli erityisen kiinnostunut ihmisistä ja varpaita heiluttelemalla pöllyävästä hiekasta. 


Sand bank 


Kuredu mereltä päin nähtynä. 
Muna-nimisellä purjeveneellä kävimme kerran myös purjehtimassa. 
On se kivaa välillä olla nättinä eikä aina vaan verkkareissa koirahallilla ;) 
Tarjolla oli joka päivä myös tuoretta kalaa Intian valtamerestä. 
Meikäläisellä oli sillee kohtuun omaleimainen snorklaustyyli.
Arvatkaa kuka mä oon! 
Päiviemme sulostuttajat! 
Vesitasolla lentäminen etenkin poislähtiessä myrskyn aikaan
tarjosi melkoisen bumby riden. 
Beware of the sharks! 

... vauvahaita ne oli. Suloisia kuin mitkä! 
Ja kuvapätkän päättää mikäs muukaan kuin rapu!
Yritin kovasti välttää netissä käymistä loman aikana, koska arkielämässä tulee vietettyä siellä aikaa vähän liiankin kanssa. Ensimmäisen viikon ajan pystyinkin netittömyyteen todella hyvin, mutta kun alettiin katsoa Suomen pelejä tietokoneelta, houkutus sähköpostien lukemiseen ja kuvien lataamiseen Facebookiin erätauon aikana kävi ylitsepääsemättömäksi. Koitin kuitenkin olla ajattelematta liiaksi näitä kotiasioita, missä onnistuinkin mielestäni todella hyvin. Kuitenkin kun löysin kesähousujeni taskusta palasen pesukoneessa käynyttä käppyräistä lampaannahkaa, jolla palkkasin pikku-Luumua viime kesänä metsässä lähellä pysymisestä, lähellä oli sekä naururemakka että kyynel. Selvittiin tästä kaukomatkasta sekä jetlagien että kotiinpaluumorkkisten suhteen helpommalla kuin pari vuotta sitten Thaimaasta palatessamme - ja pakko sanoa, että kyllä minulla suuri tekijä siihen oli kotona odottava Muumuu. Jape, mamma ja yllätykseksemme myös Muumuu tulivat meitä torstaina yöllä Helsinkiin vastaan, ja kyllä siinä halittiin ja pusuteltiin ihan huolella. Mumeloinen käpertyi puolentoista tunnin kotimatkan ajaksi syliini nukkumaan, ja ihan tuli mieleen eräs Helsingistä paluumatka reilu vuosi sitten - silloin kun Luumu oli vasta 7-viikkoinen nyytti.

Aarteen etsintää (että mamma sai juoda rauhassa aamukahvinsa kuistilla).
(C) Sinikka Saari 
Muumu istutuspuuhissa
(C) Sinikka Saari 
Futispeleistä tuli Luumulle kuulemma jo vähän pakkomielle.
(C) Jimi Saari 
(C) Jimi Saari
(C) Jape Saari 
Tämän kuvan näimme mamman Facebookissa jo matkan aikana,
ja lievästi hymyilytti äijän onnellinen ilme ;)
(C) Jape Saari 
Kyllä ne kuulemma nukkuivatkin. Ja vielä näin lähekkäin!
(C) Sinikka Saari

Iskä oli keksinyt meille vähän pihahommia kotiinpaluun kunniaksi, ja perjantaiaamuna herättiinkin kivikuorman saapumiseen. Lauantaina menikin useampi tunti iskän kanssa kiviä ja kasvimaita järjestellessä, Luumu sai tulla katsomaan työmme jälkiä vasta kun hommat oli hoidettu. Sain vihdoin sen peruna- ja yrttimaan tupani pihaan, josta olen aina haaveillut! Kiitos iskä!


Jaa mitäs täällä sitten onkaan... 
Ai että muuten kun maistuu kompostimulta pas... hyvältä! 
Napero aka The Nightmare of Rats
Missäs sitä on luupasteltu? 
Miksi menet sinne, kun minä en mahdu perässä?


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Riemuitsemme kommenteista. Jätähän omasi.